Annan polku työelämään

Anna Valkama on ammatiltaan kokemusasiantuntija, joka aloitti työnsä Kehitysvammaisten Tukiliitossa helmikuussa 2020. Työsuhdetta edelsi pitkä kokemus erilaisista avotyö- ja työharjoittelupaikoista, sekä aktiivisesta vapaa-ajan vaikuttamistyöstä.

Annan työllistymisessä tärkeänä tukena ovat toimineet Valkeakosken työllisyyspalveluiden työhönvalmentaja Elisa Nappa ja entinen harjoittelun ohjaaja, nykyinen koordinaattori Anne Vuorenpää. Kolmikko hahmotteli yhdessä Annan työllistymisen polkua ammattiopinnoista tämän päivän työsuhteeseen asti.

Suunnan etsimistä ja erilaisia työharjoittelupaikkoja

Anna suoritti ammatilliset opintonsa Aitoon koulutuskeskuksessa, josta hän valmistui vuonna 2013 kotitalous- ja puhdistuspalvelualan opinto-ohjelmasta. Valmistuttuaan Annasta tuli avotyönohjauksen asiakas. Heti valmistumisensa jälkeen Anna haki ja sai silloisen avotyöohjaajansa tuella kesätyöpaikan taidenäyttelyn kahvilasta, jossa hän hoiti kahvilaa, palveli asiakkaita ja valvoi näyttelyä. ”Se oli kyllä kivaa, tykkäsin kovasti”, Anna kertoo.

Elisa Napan ohjaukseen Anna siirtyi vuonna 2014. Tavoitteena oli löytää Annalle sellainen työsuhteinen palkkatyö, joka olisi mieluinen ja työllistäisi pitkään. Ohjaukseen vaikutti vahvasti se, ettei Anna alun alkaenkaan ollut kovin kiinnostunut oman alansa töistä. Siksi Elisa ei etsinyt Annalle ainoastaan siivous- tai keittiöpuolen hommia, vaan yhdessä he pyrkivät löytämään sellaisia töitä, jotka aidosti motivoisivat.

Palkkatyötavoitetta kohti lähdettiin kulkemaan erilaisten harjoitteluiden kautta. Jos työsuhdetta ei ollut saatavilla, valitsivat Elisa ja Anna sellaisia paikkoja, joissa voisi oppia tärkeitä työelämätaitoja.

Annan ensimmäinen harjoittelupaikka oli päiväkoti, jossa hän avusti henkilökuntaa lasten ohjaustilanteissa. Harjoittelu oli Annan mukaan haastava eikä lasten kanssa toimiminen ollut hänelle ominaista. ”Kyllä minä niistä lapsista pidin, mutta ei minusta olisi lastenhoitajaksi välttämättä”, Anna toteaa.

Päiväkotia seurasivat harjoittelu seurakunnan kahvipaikassa ja tämän jälkeen vanhuspalveluyksikön ryhmäkodissa. Molempien harjoittelujen päättyessä Anna koki vahvaa tarvetta mennä eteenpäin.

Anna teki pari harjoittelua myös tutkintonsa mukaisissa paikoissa, joissa hän siivosi liikunta- ja toimistotiloja, pesi lattioita ja vei roskia. Nämä kokemukset vahvistivat Annan ajatusta siitä, että hän ei halua tehdä tutkintonsa mukaista työtä. Huonekalujen nostelu oli raskasta ja työtehtävät eivät innostaneet. Oli keksittävä jotakin muuta.

Annalla on suuri määrä kokemuksia erilaisista työharjoittelupaikoista, joista jokaisesta hän löytää jotain hyvää. Kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja on pystytty hiljalleen hahmottamaan, mikä hänen taitojaan vastaava ja motivoiva työ voisi olla.

Työharjoitteluun Tukiliittoon

Siivousharjoittelut olivat ohi ja oli aika ryhtyä miettimään seuraavaa askelta. ”Se oli joku hassu helmikuinen päivä, kun hoksasin soittaa Vuorenpään Annelle”, Elisa Nappa kertoo.

Anne Vuorenpää toimii Tukiliitossa suunnittelijana Aarne ja Aune -hankkeessa. Hän oli Elisalle tuttu omien verkostojensa kautta. Elisa otti Anneen yhteyttä selvittääkseen, löytyisikö Tukiliitolta työtä tai työharjoittelumahdollisuutta Annalle.

Myös Anne ja Anna olivat toisilleen entuudestaan tuttuja Me Itse ry:n tapahtumien kautta. Vuonna 2018 Anna valikoitui mukaan kokemusasiantuntijatoimintaan, jossa Anne toimi taustatukena. Yhdessä Jussi Rantalan kanssa Anna otti kantaa sote-uudistuksen valmisteluun Pirkanmaalla ja piti omalta osaltaan kehitysvammaisten ihmisten ääntä mukana valmistelutyössä. ”Jussi ja Anna ovat olleet uranuurtajia siinä, että he eivät puhu itsestään, vaan ryhmän puolesta”, Anne kertoo.

Näiden kokemusten kautta oli selvää, että Anna on taitava kokemuspuhuja. Anne näki, että kokemusäänelle on tarvetta ja siitä tulisi saada oikeudenmukainen korvaus. Kun Elisa otti yhteyttä Anneen työharjoittelupaikan toivossa, sai ajatus uutta puhtia. Yhdessä he ryhtyivät järjestämään Annalle työharjoittelupaikkaa Tukiliittoon.

Kulkemisen harjoittelua

Elisan tekemä työhönvalmennus on kokonaisvaltaista ja henkilökohtaista tukea työllistymiseen. Valmennus ei jää harjoittelupaikkojen etsintään ja ohjauskeskusteluihin, vaan voi pitää sisällään esimerkiksi jonkun työssä tarvittavan taidon harjoittelua yhdessä. Annalle yksi keskeinen työhönvalmennuksen sisältö oli vieraassa ympäristössä kulkemisen harjoittelu.

Tukiliiton pääkonttori Tulppaanitalo sijaitsee Tampereella, joten harjoitteluun pääseminen vaati matkustamista kaupungista toiseen ja kävelyä asemalta harjoittelupaikalle. Tämä jännitti Annaa, sillä hänen elinpiirinsä Valkeakoskella oli pieni ja itsenäinen matkustaminen Tampereelle uusi asia.

Elisa ja Anna harjoittelivat reittiä ensin yhdessä, sitten askel askeleelta itsenäisemmin. Välivaiheessa Elisa ajoi omalla autollaan Annan bussin perässä varmistaakseen matkan onnistumisen. Kulkemisen harjoittelu eteni, kunnes kerran Anna eksyi matkalla asemalle käännyttyään risteyksestä väärään suuntaan. Hän ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan soitti Elisalle ja yhdessä keskustellen Anna pääsi takaisin kartalle. Eksyminen ei ollut mukavaa, mutta se tarjosi tärkeän oppimiskokemuksen: Anna osasi toimia hankalassa hetkessä.

Sinnikkään harjoittelun lopputuloksena Annan itsevarmuus kasvoi ja hän oppi kulkemaan työmatkansa Valkeakoskelta Tampereelle täysin itsenäisesti.

Työharjoittelu Tukiliitossa alkaa

Anna aloitti harjoittelun Tukiliitossa huhtikuussa 2019, jolloin hänelle tehtiin kolmen kuukauden harjoittelusopimus. Anne mietti jo silloin, että kolme kuukautta on liian lyhyt aika harjoittelulle muuttuvassa työympäristössä. Lyhyempi sopimus mahdollisti kuitenkin sen, että suunnitelman muuttaminen tai purkaminen olisi tarvittaessa helppoa kaikille osapuolille. Lopulta Annan harjoittelu Tukiliitossa kesti yhteensä kuusi kuukautta.

Työharjoittelu sisälsi Tukiliiton erilaisiin työnkuviin tutustumista, lehtihaastattelun tekoa selkolehti Leijaa varten, tietokoneen käytön harjoittelua sekä kokouksiin osallistumista. Näiden lisäksi harjoittelun keskeisiin elementteihin kuului Annen pitämä työnohjaus. Annelle oli tärkeää, että Anna pystyi kertomaan hänelle, jos joku asia tuntui epävarmalta tai jännitti liikaa.

”Harjoittelun sisällöt sujuivat Annalta luontevasti. Suurimman haasteen aiheutti ratikkatyömaan takia muuttuneet liikennejärjestelyt”, Anne kertoo. Etukäteen harjoiteltu kävelyreitti ei enää ollut mahdollinen. Tämä vaati harjoittelupaikalta joustoa ja Anna kulki matkan Tulppaanitalolta linja-autoasemalle yhdessä Annen kanssa.

Ammattina kokemusasiantuntija

Anna kertoo, että ajatus Tukiliittoon työllistymisestä heräsi harjoittelun aikana. Hän keskusteli asiasta Annen kanssa harjoittelun loppupuolella ja lähetti lopulta kansalaistoiminnan päällikkö Lea Vaitille sähköpostia, jossa kertoi omasta osaamisestaan kokemusasiantuntijana ja kiinnostuksestaan työsuhteeseen. Tämän jälkeen Lea kutsui Annan, Annen, Elisan sekä Annan äidin Marjo Valkaman yhteiseen palaveriin, joka johti työsopimuksen allekirjoittamiseen. Näin vapaaehtoistyönä alkanut kokemusasiantuntijuus muuttui palkkatyöksi.

”Työhönvalmentajana olen sitä mieltä, että Anna ansaitsi itse tämän työpaikan omalla osaamisellaan. Tukiliito ymmärsi Annan tuomat mahdollisuudet ja siitä seurasi työsopimus”, Elisa Nappa toteaa.

Anna on Tukiliitossa 20 prosentin työajalla ja palkka määräytyy normaalien palkkaluokkien mukaan. Pieneen viikkotyöaikaan vaikuttivat Annan oma toive ja se, ettei työn määrä vaikuttaisi hänen saamansa työkyvyttömyyseläkkeen suuruuteen. Työsuhde kestää vuoden 2020 loppuun saakka. Sen jälkeen kokemusasiantuntijan tehtävän jatko riippuu Aarne ja Aune -hankkeen saamasta rahoituksesta.

Annen mukaan työharjoittelu oli ehdoton edellytys työsuhteen syntymiselle ja toimi tärkeänä välivaiheena ennen itsenäisempää ja vastuullisempaa työsuhdetta. Sen aikana Anna pystyi tutustumaan rauhassa työyhteisöön ja hiomaan tärkeitä työelämätaitoja.

Työsuhteen alkaessa Annen rooli muuttui harjoittelun ohjaajasta koordinoijaksi. Hän pitää huolta, että Annalla on järkevä määrä tehtäviä suhteessa työaikaan ja että Anna tietää, mitä hänen milloinkin kuuluu tehdä. Sisällöntuottamisen, kuten kokemuspuheenvuorojen, tueksi Anne on laatinut apukysymyksiä. Anna kertoo, että omasta koordinaattorista on ollut hänelle paljon hyötyä. ”Annellekin olen oppinut sanomaan ei, jos tuntuu siltä, että on liikaa töitä”, Anna sanoo.

Työhönvalmentaja Elisa on yhä Annan tukena tarpeen vaatiessa. Tällöin Elisa arvioi, miten Anna viihtyy ja pärjää työssään ja pystyykö työpaikka tarjoamaan tarpeellisen tuen Annan työlle. Lisäksi hän huolehtii, että työntekijän edut ja oikeudet täyttyvät esimerkiksi työsuhteen yksityiskohdissa. Pidemmällä tähtäimellä Elisa pyrkii tekemään itseään tarpeettomaksi: ”Jonain päivänä Anna ilmoittaa, ettei hän tarvitse apuani enää. Ja sehän on se tavoite, tuentarve mahdollisimman minimiin. Ja tähän tarvitaan osaamisen ja tahtotilan muodostamaa vankkaa perustaa”.

Anna on ollut tyytyväinen saamaansa työhönvalmennukseen, vaikka ajoittain uuden työ- tai harjoittelupaikan etsiminen sekä vastausten odottaminen on ollut turhauttavaa. Hyvän työhönvalmentajan ominaisuuksiksi Anna listaa ymmärtäväisyyden, auttamisen, kiusaamistilanteisiin puuttumisen ja kuuntelemisen taidon. Jos jokin harjoittelu ei tunnu omalta, on työhönvalmentajan tärkeä ymmärtää se ja kunnioittaa tätä kokemusta.

Jatkosuunnitelmista

Jatkosuunnitelmia kysyttäessä Anna kertoo toivovansa, että hän pääsisi tekemään lisää kokemusasiantuntijakeikkoja. Hän haluaisi vaikuttaa esimerkiksi siihen, että kaikilla paikkakunnilla olisi työhönvalmentajia. Näin ei vielä ole. Lisäksi hän haaveilee koulutusten vetämisestä ja töiden jatkuvuudesta.

Anne taas toivoo, että Anna saisi mahdollisuuksia kouluttautua lisää ja vahvistaa näin osaamistaan kokemusasiantuntijana. He ovat etsineet sopivia koulutusväyliä, mutta vielä ei ole tärpännyt.

Elisa katsoo pidemmälle tulevaisuuteen. ”Tulevaisuus on digimaailmassa ja siellähän Anna pärjää. Ehkä se Annan tuleva työ ei ole vielä olemassa.”

Elisa Nappa (vas.), Anna Valkama ja Anne Vuorenpää – toimiva tiimi.

PS. Maaliskuussa 2020 Anna jäi muiden tapaan etätöihin koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan vuoksi ja työn sisältöjä piti muokata vastaamaan muuttunutta tilannetta. Elisa opasti etätöiden alussa Annaa Teams-sovelluksen käytössä ja etäkokouksiin osallistumisessa. Anne taas hoitaa koordinaattorin tehtäviään pääsääntöisesti puhelimitse. Etätöiden aikana Anna on osallistunut kokouksiin, valmistellut etäyhteyksin toteutettavia puheenvuoroja ja pitänyt huolta työkavereidensa hyvinvoinnista vetämällä Teamsin kautta viikoittaista taukojumppaa.