Olemme menneet viime vuodet kriisistä kriisiin, mutta meillä on myös toisemme

Viime vuodet olemme menneet jatkuvasti uutta kriisiä kohti. Ensin oli korona, sitten Ukrainan sota, energian hinnan nousu, ruuan hinnan nousu, korkojen nousu… Pelot ovat täyttäneet mielen helposti. Minulle on tärkeää ajatella, että voimme selvitä niistä yhdessä.

Kun pandemia alkoi, minulla ei ollut aavistustakaan mitä se tuo tullessaan. Kevään 2020 poikkeusolot aiheuttivat niin kovan pelon kuolettavaa tautia kohtaan, etten meinannut uskaltaa mennä töihin. Kauppakeskukset olivat autioita, keskusta kuin aavekaupunki. Uusimaa eristettiin kolmeksi viikoksi. Ei uskaltanut tavata ihmisiä, ei saanut kätellä eikä halata. Media kertoi, kuinka paljon missäkin maassa oli kuollut ihmisiä.

Kaksi vuotta saimme pelätä kulkutautia, eristäytyä kotiin, kääriytyä maskeihin, pestä käsiä. Kuntosalit ja muut julkiset tilat menivät kiinni. Pahinta minulle oli, kun uimahalliinkaan ei päässyt. Onneksi isäni kanssa keksimme Toijalasta pienen hotellin, josta sai varattua uima-altaan. Saimme olla siellä aivan kahdestaan. Ilmainen se ei tietenkään ollut, mutta sopi tähän tilanteeseen hyvin. Kerran kuukaudessa varaamme sieltä paikan vieläkin isäni ja mieheni kanssa. Uimareissusta on tullut tosi kiva yhteinen hetki meille kolmelle.

Mieheni kanssa jouduimme myös karanteeniin, kun altistuimme koronalle. Karanteeniaika oli vaikeaa, erityisesti miehelleni, hän kun on sosiaalinen ja vilkas muutenkin. Ei ollut helppoa olla miehen henkisenä tukena, vaikka samalla en itsekään meinannut jaksaa kotona olemista. Onneksi lenkillä sai sentään käydä, kunhan pysyimme kaukana muista. Läheiset kävivät meille kaupassa, kauppatavarat jätettiin oven taakse. Voi sitä riemua, kun karanteeni viimein päättyi. Kaksi viikkoa voi olla yllättävän pitkä aika.

Myös minä jouduin korona-aikana etätöihin. Ensin oli outoa tehdä töitä yksin kotona, mutta siihen tottui. Kun välillä palasin toimistolle, olimme siellä vain me aulapalvelun tiimi. Edes sisään ei tullut ketään, kun ei ollut järjestettäviä tilaisuuksia. Toki oli kiva nähdä omia tiimiläisiä, mutta kaipasin myös muita työkavereita ja ylipäätään ihmisiä. Mukavat työkaverit ovat olleet tärkein syy, miksi olen ollut Tukiliitossa töissä jo 27 vuotta. On kivaa, että nykyään toimistolla on taas muitakin töissä.

Kun tilanne alkoi vihdoin helpottaa, tulikin jo seuraava kriisi. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Koronasta puhuttiin enää pienin artikkelein. Sota oli Euroopassa.

Ja uusi pelko ilmestyi myös minun mieleeni: miksei Venäjä voi hyökätä Suomeenkin. Uutiset kertoivat toinen toistaan kamalampia asioita ja näyttivät kuvia pommituksista, savuavista, tuhoutuneista kerrostaloista. Pakolaisten virta tuli Suomeenkin. Kerroin peloistani töissä työkavereilleni. He sanoivat, ettei Venäjä niin vaan hyökkää Suomeen, kun sen kaikki huomio on nyt Ukrainassa. Äitini sanoi samaa. Hän sanoi myös, että sitten kun Suomi on Natossa, ei Venäjä ainakaan niin helposti hyökkää.

Ukrainan sota jatkui ja sen jatkuessa tuli taas uusi kriisi. Ruuan ja energian hinta vain nousi ja nousi. Joulukuussa 2022 sähkön hinnat olivat pilvissä ja ruuan hinta korkeammalla kuin koskaan. Tämä alkoi tuntua tavallisen työntekijän kukkarossa, ei ollut paljon ylimääräistä käytettäväksi.

Euroopan keskuspankki on nostanut jo useamman kerran ohjauskorkoa hillitäkseen inflaatiota. Korot ovat korkeammalla kuin pitkään aikaan ja asuntolainan takia tilanne pelotti. Minunkin piti herätä todellisuuteen, pärjätä vähemmällä. Onneksi puhuin asiasta äidille. Keskustelumme jälkeen korkojen nousu ei enää pelottanut. Äidin kanssa puhuin myös työpaikan menettämisen pelostani. Muutosneuvotteluita on ollut monilla työpaikoilla, meidänkin. Äitini sanoi, ettei kannata stressata, kun tässä voi käydä vielä ihan hyvinkin. Jos huonosti sattuisi käymään, niin kaikki järjestyy senkin jälkeen. Stressi oli tosiaan loppujen lopuksi turha, työpaikkani säilyi. Onneksi puhuimme myös tiimimme kanssa tilanteesta, sekin auttoi.

Stressiin ja pelkoihin auttoi myös läheisten ja ystävien seura, liikuntaharrastukset, musiikki, laulaminen, saunominen, keväällä ja kesällä mökillä järven rannalla oleminen ja talvella ja syksyllä avantosaunassa ja kylpylässä käyminen.

Toivoa paremmasta on. Ukraina pitää pintansa, toivon että se voittaa. Suomi on menossa Natoon, sähkökriisistä tuli pelättyä pienempi ja koronatilanne on nyt parempi.

Jos mitään, niin tämä maailma tarvitsee nyt rakkautta. Me voimme huolehtia lähimmäisistämme ja vieraallekin ihmiselle voi hymyillä. Tässä maailmassa tarvitaan nyt myös kuuntelevia korvia, auttavaa kättä. Minäkin voin auttaa Ukrainan sodasta kärsiviä lahjoittamalla.

Nyt kun koronatilanne on helpottanut, halaa sinäkin lähimmäistä, ystävää. Käy kylässä, kysy ystävältä, mitä hänelle kuuluu. Pidetään taas yhteyttä ihmisiin, kun saamme ja voimme. Sillä toivoa paremmasta jo on. Kriisejä voi toki tulla edelleen, mutta rakkautta, toisesta välittämistä ei voi meiltä viedä pois. Kriiseistä huolimatta siis hymyile, halaa, välitä, rakasta, auta, kuuntele, ole lähellä. Tuntemattomallekin voi ainakin hymyillä.

Kerro myös itse huolesi ja pelkosi muille. Älä jää yksin, niin tästä maailmasta tulee parempi. Näin meillä on yhä toivoa paremmasta, kriiseistä huolimatta.

Älä jää yksin, niin tästä maailmasta tulee parempi. #läheiset #kuunteleminen #tuki #mielenterveys