Mies kuin pantteri: Antti Tuuri kirjoitti kirjan ystävästään, jolla on Downin oireyhtymä

Kun Antti Tuuri kirjoittaa Wahlroosista, mieleen tulee automaattisesti pankkimies Björn Wahlroos. Tuurin teoksen Mies kuin pantteri –
Wahlroosin elämä (Otava 2022) päähenkilö on kuitenkin Jukka Jalmari Wahlroos, helsinkiläinen Down-mies. Antti Tuuri on nykyään hänen edunvalvojansa, mutta ennen kaikkea Wahlroosin ystävä jo yli viiden vuosikymmenen ajalta.

Wahlroos syntyi vuonna 1955. Tuuri tapasi yhdeksänvuotiaan Jukka Jalmari Wahlroosin vieraillessaan tulevan vaimonsa Pirkon perheen luona.  Siitä alkoi Wahlroosin ja Tuurin ystävyys, joka edelleen jatkuu.

Wahlroos kävi kansakoulunsa Käpylän ja Solakallion erityiskouluissa ja työskenteli vuosikymmeniä Aula-työkodissa, jossa hänet tunnettiin taitavana mattojen kutojana. Työharjoittelussa hän kävi muun muassa eduskunnassa, josta saatua kulkulupaa hän kantanee vieläkin mukanaan.

Vapaa-ajalla Wahlroosilla oli lukuisia harrastuksia. Hän kävi kerhoissa, kirjoitti päiväkirjaansa ja harrasti arkeologisia tutkimuksiaan. Monena kesänä hän osallistui Aula-työkodin kesäleireille, jotka pidettiin Artjärvellä. Muutama vuosi sitten Wahlroos sairastui Alzheimeriin, jonka vuoksi hän muutti omaishoitajana toimineen sisarensa luota hoivakotiin.

Wahlroosin elämässä oman perheen rakkaus on ollut kantava voima. Lääkäri suositteli synnytyssairaalassa Wahlroosin sijoittamista laitokseen, mutta vanhemmat kieltäytyivät. Vanhemmat ottivat lapsen kotiin ja alkoivat selvittää, mitä kehitysvammaiseksi luokiteltu lapsi perheelle merkitsee. He halusivat, että lapsi saa samanlaisen lapsuuden kuin muutkin suomalaiset lapset. Tuuri kirjoittaa lämpimästi kuvauksia Wahlroosin ja hänen vanhempiensa pitkästä yhteisestä elämästä.

Tuurin ja Wahlroosin vuosikymmenien ystävyyteen on mahtunut monenlaista: yhteisiä lomia Wahlroosin perheen kesämökillä Liperin Härkinvaarassa, kalastusretkiä, perhejuhlia, lauantaisia uimahallikäyntejä Tuurin asuessa Helsingissä ja niiden päätteeksi lounaita ravintola Käpygrillissä.

Tuuri kuvaa rehellisesti myös Wahlroosin elämänvaiheiden mukanaan tuomia sattumuksia, jotka aiheuttivat perheelle harmeja ja huolia, enemmän kuitenkin iloa ja välittämistä. Wahlroos tunnetaan ystävällisenä ja kohteliaana herrasmiehenä. Miehen tunteville on tullut tutuksi myös hänen sanontansa: ”Aivan oikein!”, kun joku oikaisee hänen puheitaan.

Tuuri tuo kuitenkin oman näkemyksensä ytimekkäästi esiin: maailma tarvitsee Down-ihmisiä. Hän kertoo oppineensa Wahlroosilta suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden arvostamista.

Wahlroosin elämänvaiheiden kuvauksen lomassa Tuuri käsittelee raskausseulontoja ja pohtii niiden etiikkaa laajasti myös Tukiliiton entisen puheenjohtajan Oiva-Antti Mäen ajatusten kautta. Aluksi tämä luku tuntuu päälle liimatulta, mutta kun oivaltaa Tuurin kirjan eettisen sanoman vammaisten ihmisten arvostamisesta, saa luku merkityksensä.

Tuuri tuo esiin tilastotietoa, jonka mukaan Islannissa seulonnat ovat johtaneet siihen, että Down-ihmisiä ei enää synny. Tuuri kirjoittaa, että Suomessa syntyy joka vuosi noin 70 Down-ihmistä ja raskauden keskeytyksiä tehdään toistasataa, kun havaitaan, että syntymässä on Down-ihminen. Tuurin mukaan tehokas seulonta muistuttaa Down-ihmisten eliminoimista.

Tuuri toteaa, että geeniteknologian kehittyessä vanhemmilla on mahdollisuus päättää, millaisen lapsen he maailmaan haluavat tai eivät halua. Hän ei syyllistä vanhempia, vaan toteaa, että päätös abortista on yksin heidän, ja että yhteiskunta hyväksyy Down-ihmisten abortoinnin laajasti. Tuuri tuo kuitenkin oman näkemyksensä ytimekkäästi esiin: maailma tarvitsee Down-ihmisiä. Kannanotossa näkyy Wahlroosin vaikutus Tuurin elämään. Hän kertookin oppineensa Wahlroosilta suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden arvostamista.

Tuurin kirja on kunnianosoitus Wahlroosille ja erilaiselle elämälle. Kirja tuo lämpimästi esiin sen, miten tärkeä henkilö Wahlroos on ollut perheensä lisäksi sukulaisilleen, ystävilleen ja työtovereilleen, ja miten paljon iloa hän on tuonut heidän elämäänsä. Tuuri kirjoittaa, että kaikilla Wahlroosin tuntevilla olisi ollut paljon köyhempi elämä ilman hänen tuntemistaan.

Toivon tämän kirjan löytävän paljon lukijoita.

Kirjoittaja on Tukiliiton entisiä työntekijöitä.