Luonnos valtakunnalliseksi nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaksi ei täytä odotuksia

29.01.2024

Kehitysvammaisten Tukiliitto on antanut lausunnon koskien luonnosta valtakunnalliseksi nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaksi (VANUPO) 2024 - 2027. Vammaisia nuoria ei huomioida riittävästi. Ohjelma on liian suppea, ja sen tavoitteisiin on hyvin vaikea päästä tilanteessa, jossa monet leikkaukset osuvat nuoriin perheineen.

Kehitysvammaisten Tukiliitto tarkastelee 26.1.2024 antamassaan lausunnossa luonnosta valtakunnalliseksi nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaksi (VANUPO) kohderyhmiemme nuorten sekä heidän perheidensä näkökulmasta.

Ohjelmaluonnoksessa ehdotetut tavoitteet ja toimenpiteet ovat monilta osin kannatettavia. Varsin paljon kysymysmerkkejä liittyy kuitenkin niiden konkretisoimiseen ja toteutukseen sekä riittävään resursointiin tätä varten. Tukiliiton näkökulmasta myös aivan erityisesti kysymyksiä liittyy siihen, miten osataan ja pystytään huomioimaan myös vahvempaa tukea esimerkiksi kehitysvamman vuoksi tarvitsevat nuoret.

Tällä hetkellä kohderyhmiemme nuorten osalta oppimisen ja koulunkäynnin tuessa on runsaasti puutteita. Tukeen liittyviä puutteita on tärkeä korjata käynnistetyillä perusopetuksen oppimisen ja koulunkäynnin tuen lainsäädännön sekä toisen asteen tuen uudistuksilla. Erityisesti toisella asteella suurena haasteena on myös vaativampaa tukea tarvitseville opiskelijoille soveltuvien opiskelupaikkojen puute.

Harrastamisen osalta ohjelmassa todetaan kiinnitettävän erityistä huomiota erityistarpeisiin nuoriin ja vahvistettavan tältä osin tietopohjaa, mikä on sinänsä erittäin kannatettavaa. Tulisi huomioida, että harrastuksiin pääsy ja niissä osallistuminen edellyttää monien vammaisten nuorten osalta toimivia, nuoren omaa osallisuutta edistäviä vammaispalveluita. Näiden saamisessa esimerkiksi kehitysvammaisilla sekä autismi- ja neurokirjon nuorilla on kuitenkin monesti ongelmia. Ylipäänsä nuorten sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja varmistaminen jää ohjelmassa liian pienelle huomiolle.

Työelämään ja koulutukseen pääsyyn liittyvä tavoite toimenpiteineen vaikuttaa olevan varsin irrallaan siitä todellisuudesta, jossa leikataan merkittävästi nuorten ja opiskelijoiden toimeentulosta. Myös hyvinvointialueet rahapulassaan tiukentavat moniin heidän tarvitsemiinsa palveluihin pääsyä. Toimenpiteet kaipaavat lisää konkretiaa. Vahvempaa tukea vammansa vuoksi tarvitsevien nuorten näkökulmat on huomioitava paremmin.

Jotta kaikkien nuorten kyvyt saadaan käyttöön, on tärkeää panostaa työhönvalmennukseen ja muihin palkkatyöllistymisen tukitoimiin sekä joustavaan osa-aikatyön mahdollistamiseen. Jokaisen riittävä toimeentulo tulee varmistaa. Kuntoutuksesta ei valitettavasti todeta ohjelmassa juuri mitään, vaikka se on keskeisessä roolissa mahdollistamassa esimerkiksi kehitysvammaisten nuorten koulutukseen ja työelämään pääsyä.

Toimenpiteet nuorten mielen hyvinvoinnin tukemiseen vaativat enemmän konkretiaa, ja niihin tulee osoittaa riittävät resurssit. Ohjelmassa tulee huomioida myös se, miten esimerkiksi kehitysvammaisilla nuorilla on erityisen suuria vaikeuksia saada tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita. Perheiden tukemisen tärkeys nuorten hyvän mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä tulee huomioida laajemminkin kuin vain neurokirjon nuorten perheiden tuen maininnalla.

On ristiriitaista, että hallitus heikentää leikkauksin nuorisotyön toimintaedellytyksiä samaan aikaan, kun nuorisotyötä on tarkoitus ohjelmassa kuvatuin tavoin kehittää. Tämä vaatii riittävät resurssit. Ohjelmassa olisi myös syytä näkyä vahvemmin toimintarajoitteisten nuorten asema nuorisotyössä, jonka pitää olla saavutettavaa myös eri tavoin vammaisille nuorille.

Katsomme, että tarvitaan laajempi ja konkreettisempi ohjelma, jossa huomioidaan vahvemmin eri tavoin toimintarajoitteiset, mukaan lukien kehitysvammaiset ja vastaavaa tukea tarvitsevat nuoret ja heidän erityiset tarpeensa. Keskiössä tulisi olla nuorten, mukaan lukien toimintarajoitteisten nuorten, oman äänen ja omien näkökulmien kuuluminen ja näkyminen. Sen sijaan nyt painottuvat monilta osin  aikuis- ja ammattilaisnäkökulmat. Lisäksi perheiden tukeminen luonnoksessa näkyvää vahvemmin olisi tärkeää aivan erityisesti tukea tarvitsevien nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Jos hallitus pitää kiinni kaikista tai suuresta osasta suunnitelluista ja jo päätetyistä erityisesti nuoriin ja perheisiin osuvista leikkauksista, ohjelman ja sen tavoitteiden toteutuminen on nähdäksemme erityisen haastavaa ja vaatii todella vahvaa panostusta. Järjestöt ja niiden nuoret kokemusasiantuntijat on otettava tiiviisti mukaan tähän työhön ja järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava.

Lausunto on kokonaisuudessaan pdf-muodossa sivulla:
Tukiliiton lausunnot ja kannanotot.