Viivi rakastaa sanoja ja suomen kieltä

Viivi Laakso kirjoittaa runoja ja lauluja. Aiheina lauluissa ovat ihmiset, joiden elämä ei ole täydellistä.

Viivi Laakso on 29-vuotias.
Hän asuu Kiuruvedellä Pohjois-Savossa.

Viivi kirjoittaa melkein joka päivä
runoja ja sanoituksia lauluihin.
Hän aloitti kirjoittamisen jo lapsena.

– Olen aina rakastanut sanoja
ja suomen kieltä.
Minua kiinnostavat kaikenlaiset
sanonnat ja sanaleikit.
Kirjaimet ovat minun kavereitani,
mutta numerot ovat vaikeita,
Viivi kertoo.

Hän haluaa oppia koko ajan
uusia harvinaisia sanoja,
kuten murre- ja slangisanoja.
Niitä löytää kirjoista.

Elämän rosoinen puoli

Viivi ei halua kirjoittaa
hempeitä rakkauslauluja.

– Tekstini kertovat ihmisistä,
jotka eivät kuulu lottovoittajiin.
Lauluissani kuvataan
elämän rosoista puolta,
Viivi sanoo.

Viivi uskaltaa käsitellä lauluissaan
esimerkiksi köyhyyttä, päihteitä,
rikollisuutta ja seksuaalisuutta.

– Haluan rikkoa tabuja.
Mikään sana tai aihe
ei ole kielletty.
Omaan elämääni
rikokset tai päihteet
eivät silti kuulu,
Viivi sanoo.

Hänen omaa lempimusiikkiaan
on suomeksi laulettu punk.

Haaveena levy tai kirja

Viivi on julkaissut tekstejään
omalla Facebook-sivullaan
ja esittänyt niitä parissa tilaisuudessa.
Hänen mielestään olisi hienoa
tavoittaa lisää kuulijoita.

– Villi haaveeni on levyttää
tai julkaista oma runokirja,
Viivi kertoo.

Hän ei tavoittele
rikkautta tai kuuluisuutta.

– Tärkeintä elämässä ovat asiat,
joita ei saa ostaa rahalla.
Minut tekevät onnelliseksi
terveys, ystävät ja kauniit sanat,
Viivi sanoo.

Hän lähettää terveisiä
kaikille Leijan lukijoille.

– Olkaa rohkeasti omia itsejänne,
ja toteuttakaa unelmia.
Älkää pitäkö kynttilää vakan alla.

Nainen istuu penkillä. Hän kurkistaa penkin takaa hymyillen kameraan päin.
Viivi Laaksoa kiinnostavat harvinaiset sanat ja sanonnat.

Kirjaimellisesti

Viivi kirjoitti tämän laulun
juhannuksena yöllä,
kun muut nukkuivat.
Aakkosten jokainen kirjain
on saanut runossa oman rivin.
Runo on yksi Viivin omia suosikkeja
hänen tuotannostaan.

Addiktio, attentaatti, autenttinen aatoksein
violetin virtahevon vahingossa vessaan vein
sydän, sielu sulaneena, saletisti sekaisin
tautisesta tarinasta taidetta taas tekaisin

Eläimellinen, elinkautinen euforia
dadaismi, dekadenssi, dysforia
kissan kokoisin kirjaimin kirjoitettu
kannabiskooma, kuolemakin kadotettu

Fataali fiasko, flagellaatio, fellaatio
intiimistä illasta infernaalinen infektio
onnistunut orgasmi onnekkaita odotellen
onnettomat oikeustaloon ontuvat oksennellen

Yhteiskunta yskii, yökköset yhdistää yö
laki lekan lailla lainsuojatonta lyö
retkahdin rajusti rappioon, reflat raastaa
subutexii, sorbusta, sekoitus se samaa saastaa

Älyämpäristä äkkiä äärioikeistoon
nymfomaani nirvanassa neitsyyden noutakoon
piiri pieni pyörii, poliisin plus pahkasian porsaan
säveltäjä sotki, sanoi: ”sorota sä sairaalan sorsaan”

Valkoinen viikinki, vapaa, vanki vaiko vainaa
liekki lietsoo laillista, laittomille lämpöään lainaa
tihutöitä, tupakkataukoja, toisen tontti
jalkasilsa ja joku jemeninkameleontti

Camoon cowboy, chinchilla chillaa
muutit Muumilaaksoon, mutta muistutatkin Magian Millaa
ötökät övereistä ölisten öyhöttää
erinomaista elämänkoulu-elämää

Banaanikärpästen brutaali bakkanaali
graffitissa gekkoliskon giljotiini, gaviaali
tuulimylly taisteli tunnin tai toisenkin tovin
kuka kumma kriminaali käänsikään kalashnikovin

Halut, himot hiirelläkin, heterosta hinttiin
uskomaton uutispommi upposi umpivinttiin
miehen mitta muuntaa mahdottomasta mahdollista
aivotonta anarkiaa ajatusten Auschwitzista

Sanat: Viivi Laakso

Juttu on ilmestynyt Kehitysvammaisten Tukiliiton Leija-lehdessä 6/2024.