Tuttu poika uusin silmin
Eurassa asuva Juha Naukkarinen on yksi Erilaiset-kirjan päähenkilöistä. Hieno kirja vie noin 50 perheen kotiin 11 maassa eri puolilla maailmaa.
Juha, 8, pitää vesilätäköistä, vedestä sen eri muodoissa. Hän on iholla 24/7, ei pysy hetkeäkään paikallaan. Mieliala vaihtelee taajaan. Kun huono olo ottaa vallan, alkaa tapahtua. Kun vanhemmat ottavat Juhaa vuorotellen syliin, pikkuveli puuhailee omiaan. Huomiota jatkuvasti tarvitseva erityislapsi on liimannut perheen tiukasti yhteen.
Juuri julkaistusta Erilaiset-kirjasta poimittu tuokiokuva vie parin vuoden taakse. Nyt, syksyllä 2019, Juha Naukkarinen on 11 vuotta täyttävä koulupoika, joka on kirjaan tallennetun kohtaamisen jälkeen muuttanut Porista Euraan.
Juhan äidin, Pia Kukkasniemen, mielestä moni muukin asia on ehtinyt muuttua.
”Juhasta on kasvanut iso poika. Omatoimisuus on lisääntynyt, eikä ihan koko ajan tarvitse olla metrin päässä. Välillä melkein tuntuu kuin olisi valoa tunnelin päässä”, Pia naurahtaa.
Pikkuveli Joonatan, 8, on mennyt monessa asiassa taidoissa ohi, mutta isoveli on silti isoveli.
”Pojat nukkuvat yhdessä yläkerrassa, ja kyllähän Juha tuo Joonatanille turvaa ihan läsnäolollaan. Yhteinen leikki löytyy enää harvoin, mutta vesi yhdistää: molemmat tykkäävät käydä uimassa”, sanoo Pia Kukkasniemi.
Jokainen on tarpeellinen
Pia Kukkasniemi on Tukiliiton hallituksen varajäsen. Porissa hän toimi paikallisen tukiyhdistyksen puheenjohtajana, mutta Eurassa perhe on ”vain” mukana yhdistystoiminnassa. Pian mielestä muutto kaupungista maalaismaisemaan on ollut Juhalle hyvä muutos.
”Oma tila on kasvanut. Juha pyöräilee täällä niin vauhdikkaasti, että se vaatii hyvää kuntoa meiltä kaikilta.”
Perhe on muuttanut Petteri-isän lapsuuden kotitaloon, joka oli jäämässä tyhjilleen. Remonttihommia riittää, ja Juha auttaa mielellään. ”Jokainen on tarpeellinen”, Pia sanoo.
Kerran kuukaudessa Juha viettää viikonlopun Kamu-tuvassa Raumalla. Äidin mielestä on mahtavaa, että ”poika pääsee välillä eroon meistä”.
Juha ei puhu, mutta tietää mitä haluaa, ja ilmaisee sen. Äidin mukaan Juhan elämän tärkein juttu on yhdessäolo.
”Kavereita hän varmasti toivoisi lisää. Käymme edelleen Porissa tutussa vertaisryhmässä kerran kuukaudessa. Siellä hän näkee vanhoja kavereita.”
Pia toivoo, että Juha löytäisi tavalla tai toisella elämässään oman polun, johon kuuluu läheisiä ihmisiä ja mielekästä tekemistä.
Perhe päätyi Erilaiset-kirjaan Porin tukiyhdistyksen kautta. Äiti muistaa, että kuvauspäivä koetteli Juhan kärsivällisyyttä: poika protestoi ja reklamoi, ja vieraskoreus karisi kaikilta. Lopputulos on äidin mielestä hieno. Hätkähdyttäväkin. Hän itsekin tuntee näkevänsä kirjassa tutun pojan uudella tavalla.
”Melkein mietin, että onko tämä poika todella meidän Juha. Ainakaan hän ei ole se sama Juha, jonka minä aina näen. Se sai oivaltamaan, että Juhassa on paljon muutakin nähtävää kuin se, minkä äiti näkee.”
Perheiden arjen tallentajat
Idea Erilaisista syntyi Beninissä vuonna 2015, kun valokuvaaja Jyri Pitkänen ja kirjailija Eveliina Talvitie kohtasivat toisensa Villa Karossa. Kaksikko yhdisti voimansa ja päätti ryhtyä tutkimaan kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä arkitodellisuutta eri puolilla maailmaa.
Taideprojekti vei monenlaisiin koteihin Pohjolassa, muualla Euroopassa, Venäjällä ja Afrikassa: kirjassa kohdataan noin 50 perhettä 11 maassa. Syntyi järkälemäinen teos, jossa tekstit ja valokuvat hengittävät yhteiseen tahtiin. Tekijät purkavat omia tuntojaan matkan varrella, mutta pääosassa ovat ihmiset itse.
Erilaiset-kirja (Maahenki 2019) julkaistiin samanaikaisesti myös englanninkielisenä (The Different). Lisäksi projektista kertova näyttely Catch me on avoinna syyskuusta marraskuuhun Tallinnan Dokfoto Keskuksessa.