Nyt puhutaan kokemuksen rintaäänellä

Oman podcastin äänitykset saivat pintaan niin naurun kuin kyyneleetkin. Tekijät toivovat ohjelmansa vähentävän ennakkoluuloja.

”Tähän on hyvä päättää lähetyksemme. Kiitos kaikille kuulijoille”, Janne Siltanen lausuu mikrofoniin.

Äänityslaitteen punainen valo sammuu. Väliaikaiseksi studioksi muutettuun toimistoon laskeutuu muutaman sekunnin ajaksi syvä hiljaisuus. Sitten kaikki puhkeavat riemunhuutoihin ja taputuksiin.

”Hyvin meni! Hyvä me”, Sirpa Kröger iloitsee.

”Tuntuu kuin olisin aina tehnyt podcastia”, Maija Juhola huokaa.

Valmiiksi on juuri saatu Kohtaa mut -podcastin ensimmäisen, kiusaamista käsittelevän jakson äänitykset. Kyse on tukea tarvitsevien ihmisten omasta puheohjelmasta, jossa keskustellaan elämän tärkeistä teemoista.

Pienen lepotauon jälkeen vuorossa on toinen nauhoitus. Sen aiheena on kohtaaminen.

Vili Korhonen valmistautuu selailemalla vielä kertaalleen muistiinpanojaan. Äänityksen alkaessa hän istahtaa rennosti sohvan käsinojalle ja nappaa mikrofonin käteensä.

”Miten teidän mielestänne kehitysvammainen ihminen pitää kohdata?” Janne avaa keskustelun.

”Ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin”, Maija vastaa epäröimättä.

”Diagnoosia ei pidä katsoa liikaa”, Vili täydentää.

 

Vili Korhonen puhuu mikrofoniin.
”Äänensävy on tärkeä. Meille ei tarvitse huutaa tai lässyttää kuin lapselle. Yhteisen kiinnostuksenkohteen löytäminen auttaa,” Vili Korhonen sanoo.

Hyvä valmistautuminen

Vielä pari tuntia aiemmin, ennen äänitysten alkamista tunnelma oli huomattavasti hermostuneempi, kun podcastin tekijät kerääntyivät tahoiltaan Rovaniemen keskustaan nauhoituksia varten.

Maija näyttää kättään, joka tärisee hieman.

”Voisin vaikka myydä tämän jännityksen jollekin. Kuka haluaa?” hän vitsailee.

”No mutta jos siulla on puhelin ja avaimet mukana, niin pärjäsit paremmin kuin mie. Sen verran näköjään jännitti aamulla, että ne jäivät kotiin”, Vili manailee.

Keskusteluiden houstina toimiva Janne sen sijaan vakuuttelee, ettei tunnu missään. Hän kertoo kaikkien valmistautuneen hyvin ja uskoo, että jutustelu etenee enimmäkseen omalla painollaan. Työryhmä on tosiaan pohjustanut jaksojen teemoja etukäteen huolellisesti yhdessä.

”Mie pidän keskustelua yllä ja vähän varmistelen, että pysytään aiheessa. Aion vaan olla rennosti oma itseni. En stressaa”, Janne suunnittelee.

Sirpa saapuu paikalle taksilla avustajansa kanssa lähes 200 kilometrin päästä Iistä.

”Pitkä päivä tästä tulee, mutta asia on tärkeä”, hän tuumii.

Teknistä puolta hoitavat hankesuunnittelija Jenna Jakku-Hiivala ja hanketyöntekijä Viivi Koistinen Tukiliitosta. Myös heille podcastin tekeminen on jotakin aivan uutta.

”Aina voidaan ottaa jokin kohta uusiksi, jos siltä tuntuu. Nyt vaan tsemppiä ja mahdollisimman suoraa puhetta”, he kannustavat ennen ensimmäinen äänityssession alkamista.

 

Janna Siltanen vetää keskustelua podcastin nauhoituksessa.
Janna Siltanen vetää keskustelua podcastin nauhoituksessa.

Ihan oikea ohjelma

Päivän nauhoitusten päätyttyä tunnelma on onnellinen mutta voipunut. Kaikki haluavat kuunnella heti, millaista puhetta tietokoneen muistiin on tallentunut.

Äänityksen soittaminen nostaa pintaan monenlaisia tunteita.

”Tuossa kohdassa mie sanoin vahingossa kaksi kertaa peräkkäin, että nyt puhutaan kokemuksen rintaäänellä”, Janne harmittelee itsekriittisesti.

Muut vakuuttavat, ettei pieni toisto haittaa. Alkujuonto päätetään joka tapauksessa äänittää vielä uusiksi.

Nauhalla keskustelu soljuu kipeistä henkilökohtaisista kokemuksista isoihin yhteiskunnallisiin teemoihin. Kuuntelemisen päätteeksi monen silmissä ovat ylpeyden ja liikutuksen kyyneleet.

”Mutta on tänään jo oltu vedet silmissä monta kertaa nauramisestakin”, Vili huomauttaa.

”Sehän kuulosti ihan oikealta radio-ohjelmalta”, todetaan yhdessä.

Maija sanoo, ettei olisi aiemmin kyennyt kertomaan julkisesti esimerkiksi kiusatuksi joutumisen kaltaisista vaikeista asioista.

”Nyt aikaa on kulunut sen verran, että pystyn jo puhumaan näistä”, hän toteaa.

Jannekin on tyytyväinen suoritukseensa keskustelun johdattelijana.

”Olen tosi iloinen. En tiennyt, että minusta voisi tulla tällainen podcast-isäntä.”

”Kiusaaja ei näe kiusatun sisälle," Maija Juhola pohtii.
”Kiusaaja ei näe kiusatun sisälle,” Maija Juhola pohtii podcastissa.

Suunnattu kaikille

Jokaisella on selvä käsitys, miksi tukea tarvitsevien ihmisten omalle podcastille on ehdottomasti tilausta.

”Minä osallistun, koska haluan vähentää ennakkoluuloja ja kiusaamista. Ne ovat minusta ihan turhia”, Sirpa määrittelee.

Ryhmä toivoo podcastille mahdollisimman paljon kaikenlaisia kuulijoita: tukea tarvitsevia ihmisiä, heidän läheisiään, alan ammattilaisia ja ennen kaikkea runsaasti heitä, joille koko aihepiiri on ennestään vieras.

”Minä ainakin toivon, että niin sanotusti ihan normi-ihmiset kuulisivat meidän ajatuksiamme. Monella on vielä aika paljon vääriä käsityksiä vammaisuudesta”, Janne summaa.

Sirpa toivoo podcast-työryhmän esimerkin antavan kaikille tukea tarvitseville ihmisille uskallusta puhua kokemuksistaan.

”Ei kukaan tiedä meidän asioistamme, ellemme itse niistä kerro. Rohkeasti vaan mukaan, jos pyydetään johonkin. Ei tämäkään porukka ollut tehnyt aiemmin mitään tällaista.”

 

”Minä osallistun, koska haluan vähentää ennakkoluuloja ja kiusaamista,” Sirpa Kröger sanoo.
”Minä osallistun, koska haluan vähentää ennakkoluuloja ja kiusaamista,” Sirpa Kröger sanoo.

Rovaniemen jälkeen äänitykset jatkuivat Tampereella toisen tiimin voimin.

. . .

Kohtaa mut -podcastin kaikki kuusi jaksoa ovat tulevat joulukuun alussa kuunneltaviksi Tukiliiton nettisivuille
tukiliitto.fi.

Podcastia voi kuunnella Soundcloud-, Spotify-, Google Podcast ja Apple Podcast -sovelluksissa.

Podcast julkaistaan myös Tampereen kulttuuritoimituksen sivuilla kulttuuritoimitus.fi jakso kerrallaan joulu- ja tammikuussa.

Rovaniemen työryhmän kanssa jaksojen valmisteluun osallistuivat Anna Valkama ja Jarkko Eerola.