Karkaavatko palvelut kauas?
Tukea tarvitsevia ihmisiä on valittu eri puolilla Suomea vaikuttamaan uusien hyvinvointialueiden palveluihin. Heitä mietityttävät esimerkiksi lähi- ja kuljetuspalvelut.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyminen hyvinvointialueiden vastuulle on jo lähellä. Uusien palveluiden suunnittelu ja niihin vaikuttaminen ovat silti monin paikoin vasta päässeet alkuun.
Mukana vaikuttamistyössä eri puolilla Suomea on myös tukea tarvitsevia ihmisiä. Yksi heistä on Suvi Ontto-Panula, joka on valittu Etelä-Pohjanmaan vaikuttamistyöryhmän jäseneksi.
”Muuten ryhmässä on enimmäkseen vammaisten ihmisten läheisiä. Ihan mielelläni siis lähdin ottamaan kantaa meidän puolestamme. Mehän niitä palveluita käytämme”, Suvi Ontto-Panula sanoo.
Hän osallistuu aktiivisesti Me Itse -toimintaan ja on siellä keskustellut monien kanssa sote-uudistuksen herättämistä ajatuksista. Yleinen tunnelma on hänen mukaansa huolestunut.
”Ihmiset miettivät, onko tulevaisuudessa enää samoja palveluita ja onko niitä riittävästi. Ja täytyy myöntää, että itseäkin vähän peljättää. Yksilöllisyyttä on luvattu, mutta mahtaako sitä tulla.”
Suvi Ontto-Panulan mukaan eräs suuri kysymys ovat taksipalvelut. Niissä on ollut vakavia ongelmia tähänkin asti.
”Kyydit ovat todella sekaisin. Ihmiset odottavat monta tuntia, tai sitten autoa ei koskaan tule.”
Suvi Ontto-Panulan mielestä tukea tarvitsevien ihmisten osallisuutta ja päätäntävaltaa pitäisi lisätä kaikilla tasoilla. Esimerkiksi asumispalveluissa jokaisella tulisi hänestä olla mahdollisuus vaikuttaa suoraan oman yksikön arkeen.
”Pitäisi olla paljon nykyistä enemmän kaikenlaisia asukasraateja ja -infotilaisuuksia”, hän toteaa.
Maksut huolettavat
Heikki Suvilehto osallistuu Pohjois-Pohjanmaalla hyvinvointialueen toimintaan vammaisneuvoston jäsenenä.
”Eipä sielläkään paljon muita meikäläisiä ole. On omaisia, järjestöjen edustajia ja näkö- ja liikuntavammaisia. Kaikki ne ovat tietysti tärkeitä ryhmiä, mutta kyllä myös meidän kehitysvammaisten ihmisten pitää olla mukana.”
Heikki Suvilehto kokee edustavansa vammaisneuvostossa koko kotikuntaansa Pyhäjärveä. Pienen kunnan asukkaita mietityttävät hänen mukaansa ennen kaikkea välimatkat ja palveluiden keskittäminen.
”Entäs jos lähipalvelut loppuvat? Bussit eivät täällä kulje. Samaan aikaan sote-uudistuksen kanssa tulee uusi vammaispalvelulaki, ja siinä on suunniteltu, että ilmaiset matkat loppuvat. Olen tästä hirveän huolissani.”
Heikki Suvilehdon mielestä kaikkien aluevaltuutettujen pitäisi tavata vammaisneuvostoon kuuluvien kanssa säännöllisesti vähintään kerran vuodessa. Näin päättäjät kuulisivat edes joskus tukea tarvitsevien ihmisten näkemyksiä suoraan heiltä itseltään.
”Esteettömyydessä ja vammaisten ihmisten terveyspalveluissa on myös paljon parannettavaa.”
Pakka levällään
Ulla Topi puolestaan on Varsinais-Suomen hyvinvointialueen vaikuttamistyöryhmän varajäsen. Hän kertoo toistaiseksi pettyneensä siihen, minkä verran tukea tarvitsevien ihmisten asiat tuntuvat aluevaltuutettuja kiinnostavan.
”Varsinais-Suomesta ei ollut yhtään valtuutettua mukana Tukiliiton verkkotapaamisessa, jossa olisi kerrottu kehitysvammaisten ihmisten asemasta hyvinvointialueiden asukkaina”, hän harmittelee.
Ulla Topin mielestä koko ison uudistuksen suunnittelu tuntuu ylipäänsä olevan varsin levällään ainakin Varsinais-Suomessa.
”Aika kesken kaikki on. Kuinka moni alueen päättäjä mahtaa edes tietää, että uusi vammaispalvelulaki on tulossa voimaan yhtä aikaa hyvinvointialueiden kanssa? Miten sitten uuden lain mukaiset palvelut voivat toteutua?”
Myös Ulla Topi uskoo, että useimmat aluevaltuutetut tuntevat tukea tarvitsevien ihmisen elämää korkeintaan numeroiden valossa. Suoraa kokemusta on harvalla.
”Toisaalta ymmärrän, ettei kauan erillään olleiden sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistäminen ole mikään pieni juttu.”
Juttu on julkaistu Tukiliiton Tukiviesti-lehdessä. Tukiviesti 4/2022 -lehden teemana oli kokemuksen voima.