Juho halusi ryhtyä ihan vaan kaveriksi

Juho Kangas tutustui tukea tarvitsevaan kaveriin vapaaehtoistoiminnan kautta. Nyt hän kannustaa muitakin kehitysvammattomia miehiä lähtemään ennakkoluulottomasti kaveritoimintaan mukaan.

Juho Kangas, 29, on ollut vapaaehtoisena kaverina kahden kaverikauden ajan. Kipinä Tukiliiton Best Buddies -kaveritoimintaan syttyi työn ja vapaa-ajan kokemusten kautta. Juho kertoo, kuinka hänen kokemuksensa kehitysvammaisten ihmisten kohtaamisista olivat jääneet mieleen erityisen aitoina ja hyvinä.  Nyt Juho kiinnostui mahdollisuudesta tutustua uuteen ihmiseen ihan vaan kaverina ja päätti hakea mukaan. Sopiva kaveri löytyikin pian.

Uusilla kaveruksilla synkkasi heti. Vuoden aikana he ovat ehtineet tutustumisen lomassa tekemään monenlaista yhdessä.  Juho kertoo, että kevään 2020 poikkeusolot ohjasivat kaveruksia keksimään uudenlaista yhteistä tekemistä, kun kahviloihin ei voinut enää mennä.  Kuulumisia he ovat vaihtaneet soittelemalla säännöllisesti, myös poikkeusaikana. Ennen Juhon muuttoa uudelle paikkakunnalle, kaveruksilla on vielä suunnitelmissa ainakin maastopyörälenkki ja muuta kesätekemistä.

”Varmasti jatketaan yhteydenpitoa, vaikka emme syksyllä enää asu samalla paikkakunnalla. Olen saanut hirveän hyvän kaverin itselleni. Tämä on ollut mielettömän hyvä kokemus!”

Juho miettii, miten hienoa olisi, että muutkin saisivat tällaisia iloa tuottavia kokemuksia ja kohtaamisia uusien ihmisten myötä. ”Kaveri ja tekemistä” – siinä kiteytettynä Best Buddies -vapaaehtoisuuden merkitys Juholle. Samaa hän uskoo vapaaehtoistoiminnan olleen myös kaverilleen.

Samanikäinen seura ei ole välttämättä itsestään selvää kaikille miehille tai pojille, joilla on kehitysvamma. Ihmissuhteet voivat rajautua esimerkiksi sukulaisiin, ammattilaisiin tai kavereihin, joita näkee työtoiminnassa. Juho on kuullut kaverinsa lähipiiriltä, kuinka tärkeää on ollut, että he ovat hengailleet aivan omalla jätkäporukalla.

Juho uskoo, että heidän kaveruutensa myötä myös hänen kaverinsa on kokenut tulleensa hyväksytyksi omana itsenään.

”Itselläni ainakin on kynnys lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin madaltunut. Jospa kaverinikin kynnys olisi jatkossa hiukan matalampi!”

Kehitysvammattomien miesten osuus monissa vapaaehtoistehtävissä on usein vähäisempi kuin naisten. Näin on myös kaveritoiminnassa. Juho kertoo myös itse tunnistavansa vapaaehtoisuuteen liittyviä ennakkokäsityksiä.

”Jos tällainen toiminta ja kaveruus yhtään kiinnostaa, niin eipä tässä ole mitään hävittävää. Kannattaa kokeilla! Parhaimmillaan se voi olla ihan mahtava juttu. Jos taas ei oikein synkkaa, niin ei sekään haittaa.”

Kaveritoiminnan poikkeusajan digikaverikokeilusta Juho ajattelee, että se voisi olla monille ikään kuin apuporras tai kynnyksen madaltaja, jos kasvokkainen tutustuminen ja sitoutuminen jännittää.  Loppujen lopuksi sitä ei kuitenkaan yhtään tiedä millainen ihminen sieltä kaveriksi on tulossa.

”Avoimin mielin vaan kokeilemaan”, Juho kannustaa kaikkia.