Edunvalvoja turvaa sujuvaa arkea
Anette Hietamiehen tärkein tehtävä on taata, että asiakkaat saavat keskittyä elämään omaa elämäänsä. Laki ohjaa yleisen edunvalvojan työtä tarkasti.
Suomessa noin 45 000 ihmisellä on tukenaan yleinen edunvalvoja.
”Työskentelemme ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat apua tärkeiden asioidensa hoitamisessa. Olemme virkamiehiä, ja toimimme virkavastuulla”, johtava yleinen edunvalvoja Anette Hietamies Varsinais-Suomen edunvalvontatoimistosta sanoo.
Ihmiset tarvitsevat edunvalvontaa erilaisista syistä. Ikääntymisen tai sairastumisen takia voi käydä mahdottomaksi huolehtia omista raha- ja muista tärkeistä asioista. Myös moni kehitysvammainen ihminen kaipaa näihin tukea.
Edunvalvojaksi voi ryhtyä joku läheisistä: perheenjäsen, sukulainen tai ystävä.
”Lain mukaan edunvalvoja voi olla kuka tahansa yksityishenkilö, joka vain todetaan sopivaksi hakuprosessissa”, Anette Hietamies kertoo.
Aina lähipiiriin ei kuitenkaan kuulu henkilöä, joka haluaisi tai pystyisi ryhtymään edunvalvojan vastuulliseen tehtävään. Toisinaan edunvalvojana toiminut omainen ei kykene enää jatkamaan, eikä uutta sopivaa läheistä löydy. Tällöin tehtävään nimetään yleinen edunvalvoja.
Lisäksi on olemassa edunvalvontavaltuutus, jonka avulla ihminen voi ennakolta varautua myöhempään toimintakykynsä heikkenemiseen. Edunvalvontavaltuutukseen merkitään, kuka ja miten asioita alkaa tarpeen tullen hoitaa.
”Tiedän hyvin, että kaikki tämä tuntuu monen mielestä sekavalta ja monimutkaiselta. Apua eri vaihtoehtojen miettimiseen kannattaa siis pyytää herkästi oman alueen Digi- ja väestötietovirastosta. Se toimii näissä asioissa päättävänä viranomaisena käräjäoikeuden lisäksi”, Anette Hietamies sanoo.
Varaudu täysi-ikäisyyteen
Sekä yleistä että läheisedunvalvojaa haetaan samalla tavoin Digi- ja väestötietovirastosta. Anette Hietamiehen mukaan vaikein pohdinta koskee usein sitä, onko edunvalvonta ylipäänsä tarpeen ja onko ihminen valmis ottamaan sitä vastaan. Aina ei ole helppo tunnustaa kaipaavansa apua.
”Liian pitkään ei missään nimessä pidä sinnitellä. Tuloksena voi olla, että laskuja ehtii mennä ulosottoon ja raha-asiat muutenkin solmuun. Tällaisetkin ongelmat saadaan kyllä ajan kanssa selvitettyä, mutta välissä ehtii olla paljon vältettävissä olevaa huolta.”
Myös läheisten kannattaa arvioida rehellisesti, onko itsellä voimavaroja ryhtyä edunvalvojaksi vai olisiko yleinen edunvalvoja parempi ratkaisu.
Kehitysvammaisia nuoria ja heidän läheisiään Anette Hietamies kannustaa miettimään ajoissa, mitä tapahtuu nuoren täysi-ikäistyessä. Kun 18 vuotta tulee täyteen, lain mukaan kellään ei ole mahdollisuutta hoitaa nuoren virallisia asioita, ellei edunvalvontaa ole haettu.
”Kannattaa siis miettiä hyvissä ajoin eri vaihtoehtoja. Alkaako nuori itse vastata asioistaan vai tarvitaanko yleistä tai omaisedunvalvojaa?”
Hakemuksen edunvalvonnasta voi jättää jo puoli vuotta ennen täysi-ikäistymistä. Näin vältytään epämääräiseltä välivaiheelta, jossa nuoren asiat eivät ole oikein kenenkään käsissä.
”Siinä iässähän ihan jokainen vammatonkin nuori etsii suuntaansa ja pohtii tulevaisuuttaan. Tilannetta ei kannata suotta mutkistaa tällaisilla pulmilla”, Anette Hietamies toteaa.
Apua monenlaisiin päätöksiin
Moni mieltää, että yleinen edunvalvonta on ennen kaikkea ihmisen pankkiasioista huolehtimista. Anette Hietamiehen mukaan tämä onkin tärkeä osa työtä, mutta ei suinkaan sen ainoa sisältö.
”Lisäksi harkitaan yksilöllisesti, tarvitseeko henkilö apua esimerkiksi asumisen ratkaisujen tekemiseen, hoidollisiin päätöksiin tai vaikkapa kotihoidon palveluiden määrittelemiseen. Tällaisiakin asioita kannattaa ehdottomasti miettiä jo siinä vaiheessa, kun hakemuksen edunvalvonnasta laittaa vireille.”
Yleinen edunvalvoja muun muassa pitää huolta, että asiakas saa hänelle lain mukaan kuuluvat etuudet ja tuet. Yleinen edunvalvoja pystyy tekemään hakemuksia asiakkaan puolesta ja seuraamaan niiden etenemistä.
Edunvalvojalla ei ole pääsyä asiakkaan terveystietoihin, joten esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvien tukien hakemisessa tehdään yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.
Joka tapauksessa yhteistyö kehitysvammaisen asiakkaan kanssa on Anette Hietamiehen mukaan enimmäkseen hyvinkin arkista juoksevien asioiden hoitamista – aivan samoja juttuja, joita jokaisessa kotitaloudessa tehdään. Asiakkaan tulot tulevat yleisen edunvalvojan hallinnoimalle tilille.
”Sieltä sitten maksetaan ensiksi päältä laskut ja muut välttämättömät menot. Kaikki tästä yli jäävä on asiakkaan omaa käyttörahaa.”
Valta omiin rahoihin
Anette Hietamies korostaa, ettei yleinen edunvalvoja koskaan päätä asiakkaan käyttörahojen kohteista.
”Tällaiseen ajatukseen välillä törmäämme. Jutellessa sitten selviää, että asiakas on ihmeissään käyttörahojensa pienuudesta. Mutta valitettavasti syynä ovat yksinkertaisesti niukat tulot.”
Välillä yhdessä päätetään varautua etukäteen johonkin isompaan hankintaan ja säästetään tilille rahaa vaikkapa silmälasien tai pesukoneen ostamiseen.
”Näinhän me kaikki yritämme omassa elämässämme toimia. Mutta kaiken arjen kuluista yli jäävän asiakas voi käyttää ihan juuri siihen, mikä itselle iloa tuottaa.”
Minkäänlainen väärinkäytösten tekeminen ei ole yleiselle edunvalvojalle edes mahdollista. Työtä määrittävät lait ja tekemistä valvotaan tarkasti.
”Ja jos yleiselle edunvalvojalle sattuu jokin inhimillinen virhe, valtionkonttorista haetaan korvausta asiakkaalle mahdollisesti koituneista vahingoista. Yleistä edunvalvontaa voi siksikin käyttää hyvin rauhallisin mielin”, Anette Hietamies sanoo.
Toisinaan asiakkaan läheiset ihmettelevät, miksei yleinen edunvalvoja suostu kertomaan hoitamistaan asioista heille.
”Tämäkin on pieni väärinymmärrys. Meitä sitoo lain mukaan ehdoton salassapitovelvoite. Meillä ei ole lupa antaa tietoja edes lähimmille omaisille. Emme todellakaan yritä sulkea ketään pois. Läheiset ovat totta kai valtavan tärkeitä ja kuuluvat asiakkaan elämään.”
Hankalat pankkitunnukset
Eräs monen kehitysvammaisen asiakkaan arjessa hiertävä asia on pankkitunnusten saamisen vaikeus.
”Tämä on todella tuttu pulma täällä meillä. Pankkien käytännöt ovat valitettavasti erittäin vaihtelevia. Yritämme parhaamme mukaan auttaa ja pitää asiakkaidemme puolta, mutta yksityisinä toimijoina pankeilla on toistaiseksi mahdollisuus toimia näin”, Anette Hietamies huokaa.
Hänen mukaansa ainakin suppeammin oikeuksin varustetut pankkitunnukset onnistutaan onneksi yleensä lopulta saamaan. Ongelma pitäisi Anette Hietamiehen mielestä joka tapauksessa ratkaista lainsäädäntötasolla.
Työnsä tavoitteeksi hän määrittelee, että ihminen saa elää omanlaistaan elämää samalla, kun talous ja muut tärkeät asiat on turvattu.
”Tätä työtä 22 vuotta tehneenä ja pitkiä asiakassuhteita hoitaneena on saanut kokea onnistumista, kun näkee pystyneensä helpottamaan ihmisen arkea. Ja hienoja hetkiä ovat nekin, kun jonkun pitkään painaneet velat, maksuhäiriöt tai muut pulmat on vihdoin selätetty.”
Erään asiakkaan kiitos on jäänyt mieleen.
”Hän ihmetteli, että oman yksityisen kirjanpitäjän, sihteerin ja etuuksien hakijan saa tällä tavoin jatkuvaan käyttöön hyvin pientä korvausta vastaan.”
Yleinen edunvalvoja
- Edunvalvonta on tarpeen, kun ihminen itse ei kykene valvomaan etujaan tai hoitamaan asioitaan.
- Edunvalvojana voi olla yksityishenkilö. Digi- ja väestötietovirastosta voi hakea yleisen edunvalvojan. Hän on yleensä valtion virkamies, joka työskentelee edunvalvontatoimistossa.
- Edunvalvoja toimittaa asiakkaan tilinpidon kerran vuodessa maistraatin tarkastettavaksi.
- Edunvalvontaan voi hakea lopettamista, jos oma toimintakyky muuttuu.
- Yleisen edunvalvonnan maksu määräytyy tulojen mukaan. Pienimmillään palkkio on 280 euroa vuodessa.
Juttu on julkaistu Tukiliiton Tukiviesti-lehdessä 1/2023.