Tomi Tuominen oli mies, joka eli täysillä

27.04.2020

Vaimoni maistuu ihan mansikalta.

Sanat olivat omalle kullalle 16 aviovuoden jälkeen mutta ne jäivät elämään. Saman mansikkaisen jäljen Tomi Tuominen (1968–2020) jätti ympärilleen. Hän raivasi tietä ja aukoi ovia kehitysvammaisille ihmisille ja avarsi muidenkin näkökulmia.

Tomi Tuominen kuoli 51-vuotiaana kotonaan Inkilänhovissa Riihimäellä. Alzheimer vei hänen voimiaan jo muutaman vuoden.

Monitoimimies opetti meille asennetta hyvään elämään. Kunnioita jokaista, kannusta, uskalla ja elä täysillä. Hän muutti kliseet todeksi: jokainen on oman elämänsä sankari ja asioihin voi vaikuttaa, varsinkin yhdessä.

Tomi antoi vahvan panoksensa kehitysvammaisten ihmisten itse perustaman Me Itse ry:n toimintaan yhdistyksen valtakunnallisessa johtoryhmässä sekä paikallisen ryhmän puheenjohtajana.

Järjestötoiminta merkitsi myös reissaamista, kokouksia ja puheita suurillakin estradeilla. Tomi osallistui Susanna-vaimonsa kanssa muun muassa Ajankohtaisen kakkosen kehitysvammaisiltaan, jossa pohdittiin, onko kehitysvammaisilla oikeus elää ja rakastaa niin kuin itse haluaa.

Valtakunnalliseen julkisuuteen Tomppa oli jo siinä vaiheessa tottunut. Kun hän saatteli morsiamensa alttarille 1990-luvun Suomessa, maan ensimmäistä Down-pariskunnasta julkaistiin usean aukeaman juttu valtakunnallisessa ykkösmediassa.

Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin pitkän avioliiton salat ja pariskunnan arki tavoittivat suomalaiset aikakauslehden sivuilla. Siinä välissä asenne kehitysvammaisia kohtaan oli yhteiskunnassa aika lailla muuttunut. Siihen Tomikin oli vahvasti vaikuttanut.

*

Tomi varttui ja kävi koulunsa Riihimäellä. Puusepäksi hän valmistui Alavuden erityisammattikoulusta. Työnsä Tomi teki Toimintakeskus Rivakassa. Työtehtävät muuttuivat puutöistä alihankintaan ja lopulta ompeluun.

Harrastukset pitivät Tomin kiireisenä. Tekemisen kirjo ulottui järjestöiminnasta kulttuuriin ja urheiluun.

Tomi oli Oiva-näyttämön, kehitysvammaisten teatteriryhmän, kantavia voimia. Rumpuryhmä Tom Tom vei puolestaan aina Finlandia-talon konserttilavalle asti. Tilkkutöihin Tomi jaksoi aina uppoutua, ja kansainvälisenä miehenä hän haali tykötarpeita reissuiltaankin Viroa myöten.

Musiikkimies Tomppa oli viimeiseen asti. Iän myötä virret valtasivat sijaa populaarimusiikilta. Hän on yksi sukupolvensa harvoista, joka ylti jopa hopeiseen virsimerkkiin.

Tomi oli myös innokas kirjoittaja. Tuotantoon kuuluu niin tieto- kuin kaunokirjallisuutta, eikä vain pöytälaatikkoon. Kolmiosainen laihdutusopas oli tukeva paketti infoa ja kannustusta. Tomin runoja on julkaistu muun muassa kokoelmateoksissa Sydänmieli ja Elämän vuodenajat.

Ihan omasta päästä, niin kuin Tomi tapasi sanoa.

*

Tomi oli vankkumaton HPK:n kannattaja. Uskollinen fani kävi matseissa ja sonnustautui HPK-vermeisiin aina, kun sopi ja usein muutoinkin. Hän suoritti myös green cardin ja pelasi golfia.

Tomi oli persoona, ja sellaisena aseistariisuva. Pienistäkin kannatti ottaa kaikki ilo irti ja riemu kannatti myös jakaa. Positiivisuus, väliin jääräpäinenkin asenne ja tahto veivät yleensä maaliin. Huumorimies, joka ei kavahtanut astua esiin ja keskiöön. Jokseenkin jokainen Tomin tavannut sai kuulla olevansa kaunis tai komea, ihana ja rakas. Se palaute, se kannustus kantoi monia.

Tomilla oli rohkeutta laittaa itsensä likoon, kykyä innostua ja innostaa. Hän eli toteen sen mistä jarisarasvuot saarnaavat: kaikki lähtee unelmasta, siitä kirkastuu tavoite. Se täyttyy mutta sen eteen on tehtävä töitä.

Maailma on synkempi paikka ilman Tomia. Häntä jäävät syvästi kaipaamaan vaimo, äiti, sisko perheineen, muu suku ja ystävät.

Taru Karrakoski

Kirjoittaja on Tomi Tuomisen serkku.