Timo Seppälä jätti paljon lämpimiä muistoja

04.01.2022

Kehitysvammaisten Tukiliiton pitkäaikainen työntekijä Timo Seppälä on kuollut. Hän menehtyi kodissaan jouluaaton aattona sairauskohtaukseen. Tulppaanitalon työntekijät muistavat hänet parhaiten alakerran aulasta, jossa hän jämäkästi ohjaili vieraita ja joskus myös omaa väkeä. Hänellä oli aina aikaa vaihtaa muutama sana kaikkien kulkijoiden kanssa.

Timo syntyi vuonna 1956 pirkkalalaiseen perheeseen, jossa oli viisi poikaa. Elämäkerrassaan Timo kertoi, että äiti jaksoi kuntouttaa häntä, viedä terapioihin, leireille ja kursseille. Timo epäili, että ilman äitinsä aktiivisuutta hänet olisi siirretty Ylisen keskuslaitokseen. Timo kävi lapsuutensa erityiskoulua Pirkkalassa. Hän oli oppilas, jolle opettajat uskoivat monenlaisia luottamustehtäviä.

Kansakoulun jälkeen Timo lähti opiskelemaan Lehtimäen erityiskansanopistoon ja Karkussa sijaitsevaan Hoikan opistoon. Timon ensimmäinen työpaikka oli Tampereen suojatyökeskus, jossa hän teki mm. vaihetöitä. Timo työskenteli Tesomalla yhdeksän vuotta, vaikka häntä kismitti se, että työstä sai pelkkää työosuusrahaa. Timo halusi eteenpäin ja hänelle tarjottiinkin paikkaa Invalidien työkeskuksesta Nokialla. Hän työskenteli siellä saaden pientä palkkaa eläkkeen päälle. Tämän pestin aikana hän muutti vanhempien luota asumaan Pirkkalaan perustettuun vammaisten asuntolaan. Siellä hän ei viihtynyt kuin vajaan vuoden ja hän muutti Pirkkalan Vanhussäätiön rivitaloon, jossa hän asui yli 20-vuotta.

Kun Invalidien työkeskus ajettiin alas, Timolle tarjottiin paluumahdollisuutta Tesoman työkeskukseen, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. Timolla oli ajatus, että hän voisi auttaa pientä korvausta vastaan asuintalonsa vanhuksia. Hän esitti ideansa sosiaalijohtajalle, joka ei kuitenkaan tätä hyväksynyt. Timo ei lannistunut. Hän lähti ystäviään tapaamaan Tampereelle Tulppaanitalolle ja sille tielle hän jäi. Hän aloitti palkkatyön Kumppanuusprojektin työntekijänä aprillipäivänä 1997 ja opiskeli samalla oppisopimuksella asiakaspalvelua ja tietokoneen käyttöä.

Timon työtehtävät Tukiliitossa olivat monipuolisia. Kumppanuusprojektin aikoihin hän toimi kokemuspuhujana kertoen useissa tilaisuuksissa tarinaansa ja työuraansa ja hän oli myös synnyttämässä Me Itseä. Hankkeen jälkeen hän teki avustavia toimistotehtäviä: hän muun muassa kopioi ja jakoi postit työntekijöille päivittäin. Asiakaspalvelussa ja toimistotehtävistä Tulppaanitalossa hän löysi lopulta mieleisensä työpaikan. Timo oli työyhteisön arvostettu jäsen ja vakuutti meidät työkaverit sosiaalisuudellaan ja määrätietoisuudellaan monet kerrat. Timolla oli Tulppaanitalolla useita läheisiä ystäviä, jotka olivat hänelle tärkeitä ja joiden kanssa hän vietti myös vapaa-aikaa. Timon suuri toive pysyä terveenä ja tehdä työtä eläkeikään saakka ei toteutunut. Hänen terveytensä romahti muutamia vuosia ennen eläkeikää. Viimeisen elinvuotensa hän asui ryhmäkodissa Pirkkalassa, aivan lapsuudenkotinsa lähettyvillä.

Timo kohtasi elämässään lähes koko suomalaisen kehitysvammahuollon kirjon 1960-luvulta aina hänen viimeisiin elinvuosiinsa saakka. Erityistä oli, ettei hän vain ajautunut paikasta tai palvelusta toiseen, vaan oli aktiivisesti itse määrittelemässä elämänsä suuntaa. Kun Timo halusi muutosta, hän sitkeästi neuvotteli asiasta, useimmiten hänelle rakkaan perheensä tai ystäviensä kanssa. Ystäviä ja tuttavia hänellä olikin paljon: Pirkkalassa ei liene asukasta, joka ei Timoa olisi tuntenut.

Timoa jäivät kaipaamaan veljet perheineen, muut sukulaiset, työtoverit ja ystävien joukko.

Lea Vaitti ja Jukka Kaukola
ja kaikki Tulppaanitalon työkaverit ja ystävät

 

Timon tarina ’Ura putkessa vain uraputkessa’ löytyy selkokirjasta Sinä itse päätät – Kertomuksia hyvän elämän puolustamisesta, Jukka Kaukola (toim.) 2009.