Huomioiko seksuaalikasvatus riittävästi erityistarpeita?
03.11.2022
Seksuaalikasvatus: aihe, joka puhuttaa kirjavasti jokaista meistä elämän varrella. Erityisesti kehitysvammaisten seksuaalikasvatus on puhuttanut viime vuosina, herättäen monipuolista keskustelua. Moni meistä saattaa pohtia asiaa käytännössä, millaisia kokemuksia kehitysvammaisilla sitten on seksuaalikasvatuksesta ja sen merkityksistä? Toukokuussa valmistuneessa opinnäytetyössä, yhteistyössä opinnäytetyöparini kanssa, tutkitaan aihetta syvällisemmin kohderyhmän omien kokemusten kautta.
Tutkimustulosten mukaan kehitysvammaisten seksuaalikasvatukseen on liitettävissä monipuolinen kokemusten ja merkitysten välinen kirjo. Tutkimuksen päätulokset koostuivat neljästä pääluokasta. Pääluokat sisälsivät keskustelua seksuaalikasvatuksesta, ajatuksia ihmissuhteista ja avoimuudesta, kokemuksia seksuaaliväkivallasta sekä näkemyksiä yhteiskunnan ja uskonnon merkityksistä. Lisäksi positiivisena sivuvaikutuksena haluttiin murtaa ennakkoluuloja kehitysvammaisten seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuteen liittyen kehitysvamma-alalla ja sen ulkopuolella. Tämän vuoksi tutkimusaineisto kerättiin kehitysvammaisilta itseltään, jotta oikeat äänet tulisivat kuuluviin.
Keskeisin tavoite oli kuitenkin välittää tärkeää viestiä siitä, että kehitysvammainen ihminen on kykenevä keskusteluun ja itsenäiseen päätöksentekoon myös sensitiivisiä ja henkilökohtaisia aiheita käsiteltäessä. Keskustelu ja päätöksenteko ovat rikkaimmillaan, mikäli sosiaalinen elinympäristö sallii jokaiselle avoimen ja ennakkoluulottoman mahdollisuuden tulla kuulluksi omalla tavallaan.
Kehitysvammaiset ihmiset kohtaavat arjessaan usein ennakkoluuloja ja syrjintää. Tämä heijastui tutkimuksessa vahvasti seksuaalikasvatukseen, etenkin sen puutteellisuuteen. Pääjohtopäätöksinä tutkimuksessa esiintyi
- seksuaalikasvatuksen yksilöimättömyys ja heteronormatiivinen kasvatusote,
- seksuaalikasvatuksen painottuminen raskauden ehkäisyyn,
- läheisten rajoittava asenne lapsen seksielämään ja seksuaalisuuteen sekä
- uskonnollisen kasvatuksen merkitys aiheesta vaikenemiseen.
Pääpaino lienee siinä, että seksuaalikasvatus ei ollut osallistujien mukaan tarpeeksi yksilöityä ja erityistarpeita huomioivaa. Tämän lisäksi myös selkokielisyyden ja personalisoidun seksuaalikasvatuksen ylläpito ja seksuaalikasvatuksen sisällön kehittymisen tarve on tiedostettu ja kasvussa. Tutkimustuloksiin ja omakohtaisiin työkokemuksiin vedoten, tämä ei kuitenkaan näy tarpeeksi kehitysvamma-alan ammattiosaamisessa.
Tutkimuksen tulokset ja pääjohtopäätökset vastasivat monipuolisesti kysymykseen siitä, millaisia kokemuksia kehitysvammaisilla on seksuaalikasvatuksesta ja sen merkityksistä. Monipuolisuutta lisäsi myös tutkimuksessa käytetty analyysimenetelmä eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Menetelmää käyttämällä saatiin analysoitua tutkimusaineistoa syvällisemmin. Analyysimenetelmällä pystyttiin löytämään täysin uusia näkökulmia, joita ei osattu ennakoida tutkimuksen teoriakehyksessä. Merkittävimpiä uusia esiintymiä aiheesta olivat seksuaaliväkivallan yleisyys ja uskonnollisen kasvatuksen merkitykset. Löydöt vahvistavat tietoperää siitä, kuinka vahvasti seksuaaliväkivallan kokemukset ja uskonnollinen kasvatus säätelevät kehitysvammaisen ihmisen elämää.
Mikäli aihe jäi mietityttämään tai haluat tutustua tarkemmin osallistujien sanoittamiin kokemuksiin, lisätietoa tutkimuksesta löydät tutustumalla opinnäytetyöhön osoitteessa:
Pellinen, Tiia; Torvinen, Mikko (2022)
Kehitysvammaisten aikuisten kokemuksia seksuaalikasvatuksesta