Seija Salon muistolle

Seppo Martikaisen pitämä muistopuhe:

Meitä kaikkia, ja varsinkin omaisia, on kohdannut suuri suru, kun Seija Salo on nukkunut pois. Suuri on suru myös Valkeakosken Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:n jäsenistölle, kun pitkäaikainen puheenjohtajamme Seija poistui 2.9.2021 joukostamme.

Seija oli toiminnan ihminen, hänet valittiin yhdistyksemme johtokuntaan 1988. Sihteerin tehtäviä hän hoiti vuodesta 1989 alkaen 6 vuoden ajan. Puheenjohtajaksi Seija valittiin vuonna 1995. Tehtävä jatkui yhtäjaksoisesti tähän vuoteen, hänen kuolemaansa saakka, vajaan 27 vuoden ajan. Yhdistyksemme hallinnon tehtävissä Seija oli kaikkiaan lähes 34 vuotta.

Seija oli vireä ja aikaansaava. Hän otti tarvittaessa selvää, miten asiat ovat, kun joku asia vaati selvittämistä. Nämä hänen hyvät luonteenominaisuudet olivat tärkeitä yhdistystoiminnan onnistumisessa ja vaikuttivat myös pitkäaikaiseen luottamustehtävien antamiseen yhdistyksemme hallinnossa.

Seija oli kehitysvammaisten ihmisten ja heidän perheidensä hoidon ja taloudellisen tason puolustaja, ettei kukaan jäisi puutteellisten elinolojen vuoksi heikompaan asemaan ja vailla tukea. Hän oli monille kehitysvammaisille kuin äiti, etenkin matkoilla ja muissa tapahtumissa. Seija hoiti matkat, kesätapahtumat, pikkujoulut, myyjäiset – ja piti huolta myös yhdistyksen taloudesta yhdessä yhdistyksemme taloudenhoitajan kanssa.

Kuvaavaa yhdistysasioista huolehtimisesta on, että hän vielä kuolinvuoteellaan ollessaan, kirjoitti alle yhdistyksen johtokunnan pöytäkirjan.

Seija Salo hoiti kokonaisvaltaisesti yhdistystämme. Hänen veroistaan jatkajaa yhdistyksen toimintaan on vaikea löytää. Seija teki suuren työn elämässään kehitysvammaisten ja heidän omaisten ja läheistensä hyväksi.

*

Seija hyvänä ihmisenä ja ystävänä lähti liian varhain pois tästä elämästä. Toivon ja uskon, että siellä jossain on hyvä olla pitkällisen sairauden jälkeen. Muistamme häntä kaipauksella ja lämmöllä.

Vielä laulun sanoin:

Täällä Pohjantähden alla on mun kotimaani,
siellä tähtein tuolla puolla
toisen kodon saamme.

Teksti Seppo Martikainen