Matkaterveiset Tansaniasta

04.10.2017

Paula Pakarinen.
Paula Pakarinen.

Muutama vuotta sitten muuan Laurent kysyi minulta, tulisimmeko SEKOMUn yliopistolle Lushotoon, Tansaniaan kertomaan elämästämme, jos he järjestävät vammaisseminaarin. Minä vastasin, että totta kai. Sillä hetkellä en kyllä uskonut, että koskaan ihan oikeasti sinne lähtisimme. Toisin kävi: olin mieheni Juhan ja poikamme Juuson kanssa kaksi viikkoa Tansaniassa helmi-maaliskuussa 2017. Poikamme Juuso on 23-vuotias nuori mies, jolla on kehitysvamma ja puheentuoton erityisvaikeus.

Seurueeseemme kuului seitsemän henkilöä: me kolme, Merja Reunanen ja Pirkko Kaartti Seurakuntaopistosta sekä lähihoitajaopiskelijat Raimo Lytsy ja Ari Pellinen.

Kuka on Laurent ja miksi hän oli Suonenjoella?

Pieksämäen Seurakuntaopiston opiskelijoita on ollut työssäoppimisjaksoilla Tansaniassa ja Seurakuntaopistolla puolestaan on ollut Lushoton SEKOMU-yliopiston erityisopettajaopiskelijoita ja Outreach-toiminnan työntekijöitä.

Opiskelijat Constantin Mashare ja Lucy Mwinuka sekä Outreachin työntekijät Maria Kumburu ja Laurent Kingazi, olivat opiskelija- ja asiantuntijaliikkuvuuden edistämishankkeen vastuuhenkilön, Merja Reunasen luona Suonenjoella muutamia päiviä. Minä, Juha ja Juuso tapasimme heidät Merjan luona. Siinä tapaamisessa virisi ajatus vammaisseminaarista ja eipä aikaakaan, kun saimme kutsun Lushotoon.

Tutustuminen alueen vammaistyöhön

Lushotossa on kehitysvammaisille lapsille ja nuorille koulu, Irente Rainbow School, jossa kävimme matkallamme lähes päivittäin. Oli ihanaa seurata opetusta, lapset ja nuoret ottivat meidät hyvin vastaan. Kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä. Koulu ei kuitenkaan pysty tarjoamaan kaikille tarvitsijoista opetusta, koska kulkuyhteydet ovat hankalia ja etäisyydet pitkiä.

Alueella on myös Outreach-ohjelman toimintaa. Outreach on eräänlaista avokuntoutustoimintaa, joka pyrkii tavoittamaan ja tukemaan kylissä asuvia vammaisia lapsia. Ohjelman toimesta muun muassa koulutetaan vapaaehtoisia auttamaan ja tukemaan perheitä, joissa on kehitysvammaisia lapsia. Outreachin kautta tehdään kylissä myös vaikuttamistyötä vammaisten ihmisten kouluttamisen puolesta.

Rainbow-koulun oppitunnilla.
Rainbow-koulun oppitunnilla.

Pääsimme myös vieraaksi Rainbow Schoolissa opiskelevan Jacksonin kotiin. Hänen vanhempansa kertoivat, että Rainbow-koululla on ollut iso merkitys Jacksonille. Jackson oli muun muassa oppinut tekemään talon töitä ja korjaamaan kenkiä. Siellä kuten meilläkin nuorten olisi tärkeää löytää koulussa vahvuuksiaan ja väyliä mielekkääseen työhön.

Seminaari

Seminaarin aiheena oli kehitysvammaisten ihmisten tasavertainen osallisuus. Seminaari järjestettiin Outreachin ja SEKOMU-yliopiston toiveesta, vastuuhenkilönä oli Innocent Ponda. Seminaari oli ensimmäinen, jonne kutsuttiin opiskelijoiden ja opettajien lisäksi kokemusasiantuntijoita, perheitä ja Outreach-toiminnan vapaaehtoisia. Me olimme seminaarissa ainoa ei-tansanialainen perhe.

Kerroimme seminaarissa itsestämme ja elämästämme sekä siitä, millaista on olla vanhempana ja perheenä Suomessa ja Suonenjoella, kun esikoisella on kehitysvamma. Meille oli varattu kaksi esitystä. Toiseen, Juuson elämästä kertovaan osioon olimme tehneet materiaalin etukäteen. Sen pohjana käytin kommunikaatio-ohjauksessa tehtyä Juuson kommunikaatiopassia. Toisessa osioissa näytimme Juuson valitsemia valokuvia hänen varhaislapsuudestaan tähän päivään ja kerroin niiden kautta elämästämme.

Juuson elämä kuvina.
Ote Juuson elämästä kertovasta esityksestä.

Esittelimme seminaarissa ja Rainbow-koululla kuvionuotit. Annoimme koululle Resonaarista saamamme nuottivihot ja Juha liimasi kuviotarrat koulun kosketinsoittimiin. Sain vastikään viestin, että nuotit ovat siellä jo aktiivikäytössä!

Seminaari, Pakarisen perheen puheenvuoro.
Seminaari, Pakarisen perheen puheenvuoro.

Esitys viitottiin ja Innocent Ponda käänsi sen swahiliksi.

Saimme hyvää palautetta siitä, että kerroimme avoimesti elämästämme, onnistumisineen ja haasteineen. Koen, että saimme vietyä viestiä siitä, kuinka tärkeää yhteisön hyväksyntä ja tuki ovat sekä kehitysvammaiselle ihmiselle että hänen koko perheelleen. Painotin vertaistuen merkitystä; on tärkeää oppia tuntemaan ihmisiä, joilla on samankaltainen elämäntilanne. Kerroimme myös, että Juusolle hänen käymänsä koulut ovat olleet hyvin merkityksellisiä.

Palautteen perusteella Outreach-toiminnan vapaaehtoiset saivat paljon eväitä omaan työhönsä kylissä. Ennen kaikkea siitä jäi minulle hyvä tunne. Kannatti osallistua!

SEKOMU ja kumppanit.
SEKOMU-yliopiston henkilökuntaa, Suomessa olleita opiskelijoita ja työntekijöitä sekä matkaseurueemme.

Muu ohjelma

Pääsimme tutustumaan myös kahteen sisäoppilaistokseen: sokeiden kouluun ja katoliseen tyttökouluun. Vierailimme myös lastenkodissa ja Lutindin mielisairaalassa. Mieleenpainuvia, pysäyttäviä kokemuksia.

Suomessa käyneet opiskelijat ja työntekijät olivat meitä kohtaan erittäin vieraanvaraisia. He olivat suunnitelleet hyvän ohjelman, järjestäneet aikaansa meille ja he avasivat meille myös kotinsa ovet.

Yliopiston rehtorin, Anneth Mungan kanssa keskustelimme pitkään muun muassa siitä, millaista tukea vammaisten lasten ja nuorten perheet voivat saada Suomessa, ja mitä haasteita me olemme kohdanneet avun ja tuen saamisessa. Kerroin, miten tärkeää minulle on ollut vertaistuki, jonka olen löytänyt tukiyhdistystoiminnan kautta. Esittelin Suonenjoen Kehitysvammaisten Tuki ry:n toimintaa ja muun muassa Facebook-sivujemme käyttöä tiedottamisessa.

Toki meillä oli vapaa-aikaakin, kävimme esimerkiksi markkinoilla ja diskossa.

Juuso ja Anneth.
Juuso ja SEKOMU-yliopiston rehtori Anneth Munga.

Jatko

Meille reissussa olleille syttyi auttamisen halu. Aiomme laittaa pystyyn korttiprojektin. Kiitos Kirjapaino Karin ja Seurakuntaopiston, saamme myyntiin postikortteja. Tuotto ohjataan lyhentämättömänä Rainbow-koululle ja Outreach-toimintaan. Pienellä rahalla saadaan paljon aikaan!

SEKOMUn yliopisto, Rainbow-koulu ja Outreach ovat saaneet toimintaansa rahoitusta muun muassa Suomen Lähetysseuralta (Felm Volunteer -ohjelma). Uuden, valmisteilla olevan hankkeen avulla on tarkoitus kehittää vammaisten henkilöiden työllistymistä sekä elämään ja työhön valmentavaa koulutusta (Suomessa TELMA ja VALMA) Lushotossa ja Outreachin toiminta-alueella. Toivottavasti hanke saa rahoituksen, sillä porukka tekee mahtavaa työtä. Ja toivottavasti me pystyimme omalta osaltamme luomaan uskoa siihen, että kehitysvammaisia ihmisiä kannattaa kouluttaa ja heillä on siihen yhtäläinen oikeus.

Koonti ja kiitokset

Päällimmäisenä minulle jäi matkastamme ajatus, että ihmiset olivat onnellisia, vaikka heillä ei ole paljon. He välittävät ja pitävät huolta toisistaan. Tästä kaikesta meillä on paljon oppimista.

Oli ihana seurata, miten isäntäväki huomioi Juuson. Juuso oli reissun kunniavieras. Ja miten Juuso osasi huomion ottaa! Yhteistä kieltä ei tarvittu, eleet, ilmeet ja musiikki riittivät. Aitous, kunnioitus ja välittäminen, ne olivat käsin kosketeltavissa. Juuson itseluottamus kasvoi kohisten reissun aikana. Kuten seminaarissakin sanoin, olen hänestä niin ylpeä ja onnellinen.

Juuson mielestä parasta reissussa olivat musiikki, tanssi ja äijät (= opiskelijat Raimo ja Ari).

Autonkuljettaja David Kiondo, Juuso ja Winnie William.

Kiitos Kehitysvammaisten Tukiliitolle, mahdollistitte Juuson matkan.

Haluan kiittää myös useita yhteistyötahoja ja yksityisiä henkilöitä, joilta saimme muun muassa koulutarvikkeita viemisiksi. Veimme tuliaisia Rainbow-koululle ja annoimme tuliaiskassit Outreach-toiminnan vapaaehtoisille kyliin vietäväksi. Kiitos myös Vaalijalan kirkolle, tuliaisenne menivät kummikouluun perille. Kiitos Markku Kaikkoselle Resonaariin, kuvionuotit tuovat nyt iloa Lushotossa. Ennen kaikkea, kiitos Seurakuntaopiston Merjalle. Teet upeaa työtä suurella sydämellä.

* Kirjoittaja on Suonenjoen Kehitysvammaisten Tuki ry:n puheenjohtaja.

Blogi on julkaistu Tukiliiton Ystävänblogissa 15.5.2017.