Lapsen vuorovaikutusta voi tukea

Vuorovaikutus on läsnäoloa, toisen huomioimista, ja kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Kaikki alkaa toisen huomaamisesta.

Vuorovaikutus on tasapainoa: vuoro siirtyy osapuolelta toiselle kuin pallo, minun vuoro – sinun vuoro, minun vuoro – sinun vuoro. Tasapainoisuus näyttäytyy vuorottelun lisäksi myös vuorojen tasapuolisena pituutena. Hyvä vuorovaikutus vahvistuu tutussa ja turvallisessa hetkessä, jossa on iloa ja ehkä jotain yllätyksellistä. Se voi toteutua ilmeillä, eleillä, katseella, ääntelyllä, puheella, tai toiminnalla tai näitä yhdistelemällä.

Alkuun voi miettiä miten asettautuminen vaikuttaa vuorovaikutustilanteeseen. Jokainen voi kokeilla tällaisia asettautumisharjoituksia esimerkiksi kaverin kanssa ja tutkia, miltä harjoitukset tuntuvat:

• Jos lapselle puhuu selän takaa tai kaukaa huoneen toiselta puolelta, lapsi ei välttämättä edes huomaa, että hänelle puhutaan. Näin ei päästä vuorotteluun, lapsen tarkkaavuus ei siirry puhujaan ja hän jatkaa touhujaan. Lopulta aikuinen saattaa jopa ärsyyntyä, kun lapsi ei kuuntele.
• Jos puhut ylhäältä alaspäin, esimerkiksi seisoen lapsen edessä, kun tämä leikkii lattialla, tilanne saattaa lapsesta tuntua jopa uhkaavalta. Omasta puheesta saattaa helposti tulla määräilevää ja komentavaa, kun ne sanoo toisen edessä seisten.
• Kasvokkain, samalta tasolta puhuminen tukee ja vahvistaa vuorottelua. Lapsen on helpompi seurata suun liikkeitä, ilmeitä ja eleitä.

Kun ollaan asettauduttu hyvin, on aika tarkastella miltä näytämme, kun olemme kiinnostuneita lapsen tekemisestä. On aika HOKsata!

HOKsaa

Huomioi. Mistä lapsi on kiinnostunut? Anna lapsen johtaa vuorovaikutustilannetta ja seuraa. Odota että lapsi kiinnostuu jostain. Mitä hän tutkii, tekee? Tartu pieniinkin vihjeisiin. Älä tarjoa tässä kohdassa omia juttujasi, koska ne voivat vähentää lapsen aloitteita ja hakeutumista vuorovaikutukseen.

Odota. Nyt huomasit, mistä lapsi tällä kertaa kiinnostui. Asetu samalle tasolle hänen kanssaan, kasvokkain. Kuuntele ja katso. Mitä lapsi elehtii, mitä ääntelee tai sanoo? Huomaatko, miten osoitat, että olet kiinnostunut, odotat? Asentosi työntyy ehkä eteenpäin, lähemmäksi. Ehkä kulmakarvasi nousevat kiinnostuksesta, odotuksesta. Ilme kirkastuu ja hymyilet hyväksyvästi. 

Kuuntele lapsen aloitetta. Mikäli hänellä ei vielä ole puhetta, aloite voi olla katse, osoittava tai muu ele, tai vaikka innostusta ilmaiseva jalalla töytäisy. Vastaa siihen. Jo vähän puhuvan lapsen kanssa voi vastata aloitteeseen kommentilla, joka on lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä. Puhu siitä, mitä lapsi tekee tai näkee. Kommentoi enemmän, kysy vähemmän.

Vuorovaikutus vahvistuu yhteisestä ilosta, läsnäolosta ja yllätyksellisyydestä.

Huomioi. Odota. Kuuntele. #Vuorovaikutus vahvistuu yhteisestä ilosta, läsnäolosta ja yllätyksellisyydestä.

Vanhemman roolit

Vanhemmilla on arjessa paljon erilaisia toimintatapoja ja rooleja, jotka ovat tarpeen arjen pyörittämisessä. Esimerkiksi tällaisia:

• Pomottaja määräilee, käskyttää: ota auto, mene tuolille.
• Kyselijä kyselee, odottamatta ehkä edes vastausta ja testaa, mitä toinen osaa: mikä se on, minkä värinen se on, montako siinä on.
• Etäinen seuraa sivusta, ehkä sohvalta, laitteen ääreltä tai muuten kauempaa toisen touhuja, hymähtää vastaukseksi, eikä tule lähelle, vaikka pyytäisi. Lapsen aloitteellisuus lopahtaa ja hän passivoituu.
• Viihdyttäjä on luonnostaan esiintyjä, elehtivä, ilmaisullinen, hiljaisuutta välttelevä. Lapsen aloitteille ei jää sijaa.
• Auttaja tekisi lapsen puolesta melkein mitä vain ja tunnistaa toisen tarpeet vähän liiankin pienestä vihjeestä. Auttaja saattaa antaa lapselle lattialle tippuneen lusikan heti tai auttaa vetoketjun avaamisessa ennen kuin toinen ehtii yrittää. Hän tietää, että tänäänkin lapsi haluaa maitoa.
• Hoputtajalla on kiire: pue äkkiä, mennään nyt, tule tänne, syö jo.
• Virittynyt aikuinen on asettunut lapsen tasolle ja vuorovaikutuksesta tulee luontevaa. Vuorottelu onnistuu tasapuolisesti aikuisen ja lapsen välillä.

Vanhempana tai läheisenä aikuisena tunnistamme itsessämme useitakin edellä lueteltuja rooleja. Eri tilanteissa voimme toimia eri roolin mukaisesti. Kaikki roolit ovat joissakin arjen tilanteissa tarpeen. Löydätkö näistä kuitenkin oman pääasiallisen roolin? Jos jokin muu kuin virittynyt rooli jää arjessa hallitsevaksi, se saattaa hidastaa lapsen vuorovaikutuksen ja kielen kehitystä.

Aikuinen voi tukea vuorottelua auttamalla lasta ottamaan oman vuoronsa. Lapsen vuoron vihjeistämiseen voi riittää kiinnostunut, avoin katse, eteenpäin työntyminen, kannustava ele. Vetäytyvälle tai passiiviselle tarvitaan ehkä jokin oikein mieluisa toiminta, esimerkiksi tuttu laulu tai vaikka keinuminen, joka yllättäen keskeytetään. Usein lapsi haluaa jatkaa. Huomaatko, miten hän sen ilmaisee?

Kaikki lapset hyötyvät siitä, että puhetta tehdään näkyväksi: aikuinen vahvistaa omaa puhettaan puhumalla selkeästi, käyttämällä erilaisia äänensävyjä ja hyödyntämällä eleitä, viittomia tai kuvia. Aikuisen tulee jakaa yhteinen tarkkaavuuden kohde ja antaa sanoja eli kielellistää juuri meneillään olevaa toimintaa.

Löydä lapsesi kanssa iloa tuottavia hetkiä, nauttikaa yhdessäolosta!

Blogin kirjoittajat, puheterapeutit Ulla Sergejeff ja Annariikka Piiroinen kokosivat Tukiliiton järjestämässä ’Miten mahdollistan lapsen vuorovaikutusta’ -verkkokeskustelussa vinkkejä ja työkaluja. Molemmilla on pitkä kokemus vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaiden parissa ja molempien erityinen mielenkiinnon kohde on vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukeminen.