Korona-arki, pomppu tuntemattomaan

07.04.2020

Pia Henttonen.
Pia Henttonen.

Lapseni terapiat muuttuivat viime viikolla etäversioiksi ja samalla kolmena arki-iltapäivänä viikossa minun tehtäväni muuttuivat hyvin erilaiseksi.  Aiemmin puheterapian kaksi terapiakertaa toteutettiin lapsen koululla iltapäiväkerhon aikana. Kotona riitti, kun katsoi terapiavihkoon ja laittoi lapsen tekemään sieltä löytyneet harjoitukset pari kertaa viikon aikana. Toimintaterapiaan poika piti viedä yhtenä iltapäivänä viikossa. Työlästä, mutta toimistolla oli lapsen terapian toteuttamiseen parhaat välineet. Ja terapian aikana saatoin tehdä tietokoneella töitä odotushuoneessa.

Nyt kumpikin terapia toteutuu ruudun kautta. Toimintaterapeutti kutsui lapseni mukaan Viiviin ja puheterapeutti Zoomiin. Poika on helppo tapaus, sietää pettymyksiä ja jaksaa myös odotella.  Se on hyvä, koska äiti ja terapeutit eivät hallinneet tätä etähommaa. Nämä ensimmäiset viikot ovat menneet siihen, että yritämme terapeuttien kanssa saada yhteydet, laitteet ja käytännöt toimimaan.

Olen joutunut kokemuksen kautta oppimaan monia asioita. Esimerkiksi toimintaterapiaa ei kannata toteuttaa kannettavan tietokoneen ja langallisten kuulokkeiden välityksellä. Sain napattua kannettavani juuri ja juuri lennosta kiinni, kun poika innoissaan luurit korvilla ryntäsi hakemaan noppaa tehtävää varten.  Tänään opin, että puheterapeutin käyttämä Zoom tarvitsee tietyn ohjelman asentamisen I-padiin. Jota en kyennyt asentamaan, koska minulta puuttuivat oikeudet.  Lapsi tarvitsee puheterapiaan myös omat kuulokkeet mikrofonilla. Sellaista lapsille sopivaa mallia meillä ei tietenkään ollut.

Vaikka äitiä harmittaakin nyt kovasti, me saamme kyllä nämä terapiahommat toimimaan. Lapseni kykenee etänäkin terapiaan tuttujen terapeuttien kanssa vanhemman tuella. Monessa erityislapsen perheessä ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että terapia jää tauolle kuukausiksi, kun lapsi ei kykene ruudun ja mikrofonin välityksellä ottamaan ohjeita vastaan. Kaikissa perheissä eivät myöskään ole sopivia välineitä tai taitoa käyttää niitä.

Myös koulua käydään kotona. Erityisopetuksessa olevilla lapsilla on edelleen oikeus käydä koulussa mutta vahvasti suositetaan kaikkien lapsien pitämistä kotona.

Lapseni kaverin vanhemmat toteuttavat opettajan ohjeiden mukaan erityisopetusta lapselleen. Joka aamu lauletaan viikonpäivälaulu, katsotaan säätila ja muistellaan eilistä päivää kommunikaatiokansion avulla. Sitten katsotaan Helmestä, mitkä kirjalliset harjoitukset ja muut tehtävät opettaja on antanut päivälle sekä koska ovat päivän etäopetustuokiot.

Äidin pitäisi olla myös etätöissä kello 9–15 ja perheen isä istuu päivät etänä työneuvotteluissa. Perheessä on lisäksi kaksi muuta lasta, jotka onneksi ovat hyvin itseohjautuvia koulujutuissaan. Pohdin, miten selviää perhe, jossa on enemmän kuin yksi erityisopetuksessa oleva lapsi kotona?

Pieni virus on ajanut meidät tilanteeseen, jossa joudumme rakentamaan laivaa samaan aikaan kuin purjehdimme sillä. Terapeutit, opettajat, kunnan työntekijät olivat yhtä valmistautumattomia tähän tilanteeseen kuin me vanhemmatkin. On tärkeää, ettemme me aikuiset väsytä itseämme heti alussa, jotta jaksamme olla lapsiemme tukena tulevat kuukaudet. Kuten psykoterapeutti Maaret Kallio totesi Helsingin Sanomissa (27.3.), tämä vaatii sitkeyttä, koska kyseessä on enemmän maraton kuin pikajuoksu. ”Vitosen kohdalla ei kannata juosta täysillä, tai on viidentoista kilometrin kohdalla aivan näännyksissä. Mikäli mahdollista, kerää voimia ja lepää.”

Aurinko paistaa ja lämmittää ikkunan läpi.  Nostan jalat pöydälle lämpiämään. Poika levitti juuri vuodesohvan sängyksi ja alkoi pomppia. ”Äiti, tykkäsitkö sinä minun ikäisenä tästä? Tää on aivan mahtavaa!”

Hankin ne kuulokkeet, kunhan olen katsonut muutaman hyppysarjan.

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana Tukiliiton Harvinaiskeskus Noriossa, tällä hetkellä etätöissä. 

“Yhtäkkiä joudumme rakentamaan laivaa samaan aikaan kuin purjehdimme sillä. Terapeutit ja opettajat ovat yhtä valmistautumattomia kuin me vanhemmatkin.” #korona #terapia #etäopetus