Tänäänkin on hyvä päivä elää

Euroopassa käytävä sota vyöryi nuoren syliin TikTok-tilin kautta. Yhtäkkiä harmittomana viihteenä pitämäni kuvavirran hauskat videomeemit ja ruokaohjeet vaihtuivat savuaviin raunioihin, tankkeihin ja räjähdyksiin. Poikani on jo monessa taitava, mutta lukutaito, saati sitten medialukutaito, vaatii harjoitusta. TikTok poistui toistaiseksi puhelimesta. TV:n joka kanavalla toistuville uutisaiheille ja lehtihyllyjen tarjonnalle emme voi mitään.

Olen entiseltä ammatiltani opettaja. Minun pitäisi mielestäni kyetä selittämään asioita ymmärrettävästi. Sotaa en osaa selittää. Voin toki toistella Ukrainaan, Venäjään, Natoon tai EU:hun liittyviä tietoja vaikka loputtomasti, mutta itse sotaa selittelyni ei avaa.

Eikä ihme, kun en itsekään oikeasti, siis ihan oikeasti, ymmärrä mitä ihmettä tapahtuu.

Meillä ollaan nyt pari vuotta puhuttu, että sitku. Sitku voidaan taas harrastaa, sitku jokainen yskäisy ei enää tarkoita eristäytymistä ja etäilyä, sitku maski ei enää hierrä nenää.

Sitku tuli uusi kriisi.

Olen luopunut liiasta selittämisestä. Nyt keskitytään elämään ja tekemään tässä hetkessä. Takerrun ensitietokurssilla joskus oppimaani: ”lentokoneessakin ensin maski omille kasvoille, vasta sitten voi auttaa muita”. Se auttaa. Se on ainoa, jonka huomaan auttavan meitä molempia. Elämään keskittyminen tarkoittaa arkisia asioita, niitä pieniä tekoja, joita lisäämme ja joihin keskitymme joka päivä uutisvirran sijaan:

• olemme ystävällisiä muille,
• hymyilemme enemmän,
• käymme ulkoilemassa,
• katsomme hömppäsarjoja,
• kuuntelemme musiikkia,
• kokkaamme,
• keskitymme opintoihin, töihin ja kavereihin.

Yritän kiristää omankin ruutuaikani minimiin, vaikka osa minusta haluaisi tietää ja analysoida loputtomiin. Ennakointi, varautuminenkin, ovat ennen olleet elämäni toimivia kynnyspuita. Eivät nyt. Lahjoitimme pienen summan myös keräykseen. Ei siksi, että kuvittelisin sillä selittäväni mitään tai pelastavani välittömästi ketään, vaan siksi, että minun maailmani pysyy sillä tavalla edes hetken vähän paremmin koossa.

Ehkä sitten joskus, kun tämä kaikki on kappale kerrottua historiaa, joku jossain osaa myös selittää mitä, miten ja miksi. Siihen asti me hymyillään vastaantulijalle ja pidetään huolta, myös itsestämme.

* Kirjoittaja on töissä Kehitysvammaisten Tukiliitossa ja kahden erityistä tukea tarvitsevan nuoren äiti.

* Tukiliitto on käynnistänyt Ukraina-keräyksen, jonka tuotto kohdennetaan kehitysvammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen (keräyslupa RA/2021/535). Kanavoimme avun ukrainalaisille Inclusion Europe -kattojärjestön ja muiden kehitysvammaisia ihmisiä tukevien järjestöjen kautta. Voit lahjoittaa suoraan tai perustaa oman keräyksen: tuki.tukiliitto.fi/campaign/apua-ukrainan-kehitysvammaisille-ihmisille (linkki vie keräyssivullemme).