Välineellä on väliä -kampanja kertoo ihmisten tarinoita

21.10.2020

Välineellä on väliä -kampanjassa vaikeasti vammaiset ihmiset läheisineen kertovat, millainen merkitys toimintavälineellä on heidän elämässään.

”Pyörän matkassa pääsee kodin pihapiriin ulkopuolelle kokemaan vauhtia ja epätasaisten teiden pomppuja. Myös ilmanvastuksen aistituntemukset iholla ovat monelle miellyttäviä. Joillekin matkat tuovat niin paljon iloa, että se naurattaa”, Riku Ollikainen Kolpeneen tuki- ja osaamiskeskuksesta kertoo. Hän toteaa, että vapaa-ajan toimintavälineiden käytön merkitys voi olla paljon suurempi kuin osataan ajatella.

Välineellä on väliä -kampanjassa kokemuksiaan kertovat vaikeasti vammaiset ihmiset, heidän perheensä ja yhteisöt. He ovat kokeilleet ensin toimintavälinettä Malikkeen kurssilla, tapahtumassa tai vuokrauskokeilun kautta, ja sen jälkeen hankkineet itse tai saaneet välineen käyttöönsä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä.

Välineellä on väliä -kampanjassa kerrotaan mitä osallistumista edistävät, säännöllisessä käytössä olevat toimintavälineet merkitsevät ihmisille. Miten toimintaväline vaikuttaa heidän elämäänsä, mitä se antaa ja mitä se mahdollistaa. Jaamme näitä tarinoita viikkojen 42–43 aikana sosiaalisen median kanavissa.

Välineellä on väliä -kampanjan toteuttavat yhteistyössä Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike ja Suomen Paralympiakomitean SOLIA.

Oikeus tarvittaviin apuvälineisiin

”Olemme yli 20-vuotisen toimintamme aikana havainnoineet ja kuulleet runsaasti kokemuksia vaikeasti vammaisten lasten perheiltä, heidän lähi-ihmisiltään ja alan ammattilaisilta toimintavälineiden tuomista mahdollisuuksista, hyödyistä ja vaikutuksista”, Malike-toiminnan esimies Susanna Tero kertoo.

Esimerkiksi Viitasaarelaiseen Savivuoren asunnot -ryhmäkotiin on hankittu runsaasti apuvälineitä kaikkien 15 asukkaan yhteisesti hyödynnettäviksi. ”Pyörällä tehdään asiointireissuja, mennään jätskikioskille ja lähdetään kahville ABC:lle. Lisäksi se on fysioterapeuttiemme kuntoutuksellisessa käytössä. Pyörään ovat ihastuneet tasapuolisesti sekä asukkaat että työntekijät.”, Ulpu Kananen Savivuoren asunnot -ryhmäkodista kertoo.

Viitasaarelaisen Savivuoren asunnot -ryhmäkodin asukkaat pääsevät luontoon retkeilemään esimerkiksi isorenkaisen Hippocampe-maastopyörätuolin avulla. Kuva: Ulpu Kananen
Viitasaarelaisen Savivuoren asunnot -ryhmäkodin asukkaat pääsevät luontoon retkeilemään esimerkiksi isorenkaisen Hippocampe-maastopyörätuolin avulla. Kuva: Ulpu Kananen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vammaiselle henkilölle voidaan myöntää useiden eri lakien nojalla apuvälineitä, joita he tarvitsevat arkena sujumiseksi sekä toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Sama väline voi toiselle henkilölle olla kuntoutuksen apuväline ja toiselle harrastusväline.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä myönnettävän välineen käyttäjä saa maksutta käyttöönsä terveydenhuollosta. Tällöin väline on myönnetty kuntoutustavoitteiden edistämiseen. Apuvälineen luovutuksesta päätettäessä ei voi vain todeta, että jotain välinettä ei myönnetä. Yksilöllinen tarvearviointi on tehtävä aina. Päätöksessä tulee ottaa huomioon muun muassa välineen käyttö ja sen käytölle asetetut tavoitteet sekä elinympäristö. Esimerkiksi liikkumisolosuhteet ovat talvella aivan erilaiset verrattaessa keskenään Etelä- ja Pohjois-Suomea tai kaupunkia ja maaseutua.

Toiselle henkilölle samainen väline voi kuitenkin olla harrastusväline, koska yksilöllisessä tarvearvioinnissa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineen luovutusperusteet eivät ole täyttyneet. Harrastusvälineeseen on mahdollista hakea korvausta kunnan sosiaalistoimen vammaispalvelusta. Apuvälineen kustannuksista korvataan usein puolet välineen hankintahinnasta, mutta mahdolliset vamman vuoksi välineeseen välttämättä tarvittavat muutostyöt korvataan lähtökohtaisesti kokonaan. Joskus kunta voi myös lainata tarvittavan apuvälineen maksutta.

Toimintavälineiden korkea hinta rajaa osallistumisen mahdollisuuksia

Erityiset apu- ja toimintavälineet ovat hankintahinnaltaan moninkertaisia suhteessa niin sanottuihin tavanomaisiin kuluttajatuotteina saataviin harrastusvälineisiin. Vaikka tällaisesta välineestä korvattaisiin puolet, välineen hinta edelleen rajaa vammaisen ihmisen mahdollisuutta hankintaan ja sen myötä osallistumiseen. Tästä seuraa se, että vammaisilla ihmisillä ei ole yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua ja harrastaa.

“Vammattomille ikätovereille saa kunnollisen uuden pyörän parilla sadalla eurolla ja käytetyn vielä edullisemmin. Vammaisen lapsen pyörän hintalappu puolestaan on helposti 3500 euroa tai enemmän. Harvassa perheessä on mahdollisuuksia sellaisiin investointeihin”, kampanjassa poikansa Kasperin tarinan kertova Jenni Arteli huomauttaa.

Välineellä on väliä -kampanjan kokemukset tuovat esille toimintavälineiden kokonaisvaltaisen merkityksen ihmisten elämään. Samalla esiin nousee kuitenkin vammaisten ihmisten eriarvoisuus yhteiskunnassamme ja lähi-ihmisten taistelu heidän oikeuksiensa puolesta.

Vaikeasti vammaInen Olli Juntunen viihtyy aurinkokeinussa, joka tukee hänen asentoaan. Kuva: Juntusten perhealbumi.
Olli Juntunen viihtyy aurinkokeinussa. Kuva: Juntusten perhealbumi.