Kysely oikeuksien toteutumisesta: vammaiset ihmiset kohtaavat syrjintää ja ohittamista

18.09.2019

Kysely YK:n vammaissopimuksen toteutumisesta on karu raportti: vammaisten ihmisten arkeen kuuluu syrjintää työhaussa ja terveyspalveluissa, riittämätöntä henkilökohtaista apua, apuvälineitä ja palveluita, ohipuhumista ja epäasiallista käytöstä.

Vammaisfoorumi ja Ihmisoikeuskeskus toteuttivat keväällä 2018 kyselyn, kuinka vammaisten ihmisten oikeudet toteutuvat arjessa. Kyselyyn vastasi 1525 vastaajaa. Kyselyn tulokset kertovat karua kieltä siitä, että vaikka järjestelmä on olemassa, käytännössä palvelut eivät toteudu tai toteutuvat riittämättöminä.

Syitä yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisen tiellä ovat erityisesti palvelujärjestelmän joustamattomuus ja massaratkaisuihin päätyminen yksilöllisten tarpeiden kustannuksella. Kyselystä ilmenee myös, että edes subjektiivisten oikeuksien takaamien palveluiden saaminen ei läheskään aina toteudu.

Kyselyä käytetään YK:lle annettavan raportin pohjana, kun järjestöt antavat YK:lle rinnakkaisraporttinsa Suomen maaraportin ohessa. Kyselyn tulokset on jaoteltu eri teemoihin, joita olivat palvelut, asema työmarkkinoilla, työllistyminen ja toimeentulo, esteettömyys ja saavutettavuus, vammaisten ihmisten kohtaama vihapuhe ja syrjintä sekä vammaisten naisten, lasten ja nuorten asema.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää kyselyn tulokset eivät sinänsä yllättäneet, mutta nuorten kokemukset herättivät hänessä erityistä huolta. Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että erityisesti alle 16-vuotiaiden, mutta myös 16–24-vuotiaiden ikäryhmässä oikeuksien koettiin toteutuneen huonosti. Myös kokemukset epäasiallisesta kohtelusta ja syrjinnästä olivat nuorilla muita yleisempiä. Sillä, että jo lapsesta saakka tuntee olevansa ulkopuolinen ja syrjinnän kohteena, voi olla kauaskantoisia seurauksia tulevaisuuteen.

– Vammaisen ihmisen ei pitäisi joutua käymään jatkuvaa taistelua omien oikeuksiensa puolustamiseksi, niin kuin nyt näyttää tapahtuvan, Pimiä toteaa.

Osa kyselyyn vastaajista oli kokenut vähättelyä, joutunut peräämään oikeuksiaan ja käymään läpi lukuisia valitusprosesseja kunnan tekemistä päätöksistä saadakseen itselle kuuluvat palvelut tai apuvälineet. Liian usein kielteisen päätöksen taustalla olivat kunnan määrärahat ja säästötoimet. Vastaajat myös kokivat usein, että yhteiskunnassa heitä pidetään kulueränä, ei täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä, jotka kouluttautuvat, työllistyvät ja osallistuvat verotulojen kartuttamiseen.

”Äiti on mun avustaja.”
”Vapaa-ajan toimintoihin on mahdotonta osallistua, koska avustajan, kuljetuksen ja tulkin saaminen samaan aikaan on erittäin vaikeaa. Jo menojen suunnittelua varten pitäisi saada avustajan apua hyvissä ajoin.”
”Ei pääse harrastuksiin ja ulos riittävästi. Lisäksi pitäisi pystyä olemaan enemmän omassa  asunnossa, mutta kun ohjaajia on liian vähän, yleensä ollaan yhteisessä olohuoneessa, jossa välillä hirveä meteli.”
“Olin ostamassa ripsiväriä, tarjouksessa oli tuote ‘sexyeyes’. Myyjä katsoi minua pitkään ja totesi, että normaali ripsiväri sopii minulle paremmin.”

Epäasiallista kohtelua ja köyhyyttä

Epäasiallinen kohtelu ja syrjintä nousivat esiin erityisen voimakkaasti vammaisten naisten kohdalla sekä työnhakuun liittyvissä tilanteissa. Vammaiset naiset ilmoittivat kokeneensa miehiä enemmän seksuaalista häirintää, väkivaltaa ja turvattomuutta sekä epäasiallista kohtelua erityisesti vanhemmuuteen ja perhesuunnitteluun ja kohtuullisiin mukautuksiin liittyvissä asioissa. Naisista lähes puolet kertoi kokeneensa epäasiallista kohtelua terveyspalveluissa, miehistä joka kolmas. Vammaiset naiset ilmoittivat kokeneensa myös miehiä useammin köyhyyttä.

Köyhyyden kokemukset olivat vastaajille muutenkin tuttuja. Vammaisten ihmisten köyhyys ei koske ainoastaan tukien varassa eläviä vammaisia, vaan myös työssäkäyviä ja yrittäjiä.

Työelämässä vammaisten ihmisten syrjintä ei aina tule suoraan ilmi, vaan on usein rakenteellista ja näkymätöntä. Vammaiset työnhakijat eivät esimerkiksi pääse työhaastatteluun, jos hakemuksessa on maininta vammaisuudesta tai toimintarajoitteesta. Vaikka vammainen olisi korkeasti koulutettu, työllistyminen ei onnistu, eikä työuralla eteneminen. Positiivista erityiskohtelua työnhaussa käytetään hyvin harvoin.

Opiskeluun liittyen ongelmia ilmeni muun muassa koulutukseen pääsyssä ja opiskelun saavutettavuuteen ja oppilaitosten esteettömyyteen liittyvissä kysymyksissä.

Rakennetun ympäristön esteellisyyteen ja tiedon saavutettavuusongelmiin vammaiset ihmiset törmäävät arjessaan jatkuvasti. Kyselyn mukaan esteettömyyteen liittyviä ongelmia kohdataan erityisesti julkisissa liikennevälineissä, julkisissa tiloissa sekä katu- ja puistoalueilla. Myös viranomaisviestintä ja hätäviestintä aiheuttaa haasteita.

Alle 25-vuotiaat kokevat tulevansa syrjityksi tiedonsaannissa erityisesti koulussa.

Kyselyn mukaan konkreettisten ongelmien, riittämättömien palvelujen ja fyysisen väkivallan ohella henkinen väkivalta, vihapuhe ja syrjivät asenteet vammaisia ihmisiä kohtaan ovat yleisiä. Selkeän vihapuheen lisäksi esiintyy halventavaa tai vähättelevää kohtelua, ohittamista ja asiattomia tai törkeitä kommentteja. Usein syrjintä ja epäasiallinen kohtelu ovat sellaista, joita on hankala todentaa, mutta joka levittäytyy kuin raskas, harmaa matto kaiken ylle ja vaikuttaa ratkaisevasti arjen sujumiseen ja yhdenvertaisten elämän edellytyksiin.

Teksti Marika Mäkinen
Näkövammaisten liitto ry

* Kyselyn tuottamaa tietoa levitetään tulevan talven aikana juttusarjalla, jonka vammaisjärjestöt tuottavat yhdessä tulevien kuukausien aikana. Kehitysvammaisten Tukiliitto on mukana yhteisessä vaikuttamistyössä. Juttuja julkaistaan järjestöjen eri viestintävälineissä.

* Artikkelissa käytetyt sitaatit ovat kyselyvastauksista.

.@Kirsipimia: Vammaisen ihmisen ei pitäisi joutua käymään jatkuvaa taistelua omien oikeuksiensa puolustamiseksi. #YKvammaissopimus #crpdFinland