Toiminnan mies

”Minulle tulee mukava olo ihmisten näkemisestä ja siitä, että saan käydä töissä ja tehdä vapaaehtoistyötä”, Henrik Särkkä kertoo. Hän työskentelee laitoshuoltajana Espoon seurakuntatalossa ja tuomiokirkossa. Mutta ei tässä kaikki, ei läheskään.

Henrik Särkkä, 34, on työskennellyt Espoon seurakunnassa laitoshuoltajana kaksi vuotta. Palkan lisäksi parasta työssä ovat työkaverit, joista on tullut myös kavereita. Henrik ei itse kehuskele, mutta pikkulinnut visertävät, että hän on tarkka, huolellinen, luotettava ja avulias – ja kaiken kukkuraksi hyvää seuraakin.

Tänään, joulunjälkeisenä keskiviikkona, hän on siivonnut Espoon seurakuntatalossa ja kerännyt pyyhkeet ja pöytäliinat pesulaa varten. Myös keittiön päivittäinen siivous kuuluu tehtäviin. Seurakuntatalon lisäksi hänen työmaataan on Espoon tuomiokirkko kivenheiton päässä.

Kirkkotilojen järjestely on Henrik Särkälle tuttua sekä ansio- että vapaaehtoistyöstä.
Kirkkotilojen järjestely on Henrik Särkälle tuttua sekä ansio- että vapaaehtoistyöstä.

Henrikin mielestä kehitysvammaisilla ihmisillä pitäisi olla paremmat mahdollisuudet palkkatyöhön.

”Olen itse esimerkki siitä, että monet kehitysvammaiset ihmiset pystyisivät tekemään työtä, jos heitä vain palkattaisiin töihin.” Toimintakeskuksessa samasta työstä, josta muualla saisi palkkaa, saa vain pienen työosuusrahan.

Henrikillä on runsaasti kokemusta palkkatyöstä. Hän on työskennellyt muun muassa Aalto Design Factoryssä vahtimestarina ja terveystalo Samariassa laitoshuoltajana. Hänellä on laitoshuoltajan ammattitutkinto, jonka hän opiskeli Pieksämäellä. Keikkatöitä hän kertoo tehneensä Espoon kehitysvammatuelle, Aula-työkodille, Amiedulle ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiölle.

Varjot ovat pitkiä kalvakassa iltapäivän auringossa, ja savenvärinen Espoonjoki virtailee hiljakseen reitin varrella, kun Henrik kävelee Tuomiokirkolle. Hän ohittaa nurmikoita, puita ja pensaita. Niistä huolehtiminen ei kuulu hänen töihinsä, mutta hän korjaa roskat ja risut pois ja katsoo muutenkin, että piha-alue on kunnossa.

Suntio Teija Pikkarainen rullaa työpöytänsä ääressä harmaita kantoliinoja, kun Henrik tulee sisälle. He katsovat yhdessä Prime-kalenterista seurakunnan tulevaa ohjelmaa ja käytössä olevia tiloja.

”Prime-kalenteri on yksi työvälineeni. Katson siitä töihin tullessani päivän tehtävät. Näen kalenterista, mitkä tilat ovat varattuja, vapaisiin tiloihin voin mennä siivoamaan”, Henrik kertoo.

Vapaaehtoistyötä ja luottamustoimia

Kirkko on Henrikille tuttu paikka muutenkin kuin työympäristönä. Hän on tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä Laaksolahden seurakunnassa suntion apuna.

”Autan messussa, keitän kahvia, leivon pullaa, järjestelen paikkoja ennen tapahtumia ja niiden jälkeen. Teen niin monenlaisia asioita, että oikeastaan olisi helpompi sanoa, mitä en tee.”

Vapaaehtoistöiden parissa voi toteuttaa itselleen tärkeitä asioita, ja tekemisestä saa paljon virtaa.  Seurakuntatyön lisäksi Henrik toimii Me Itse Espoon sihteerinä ja tiedottajana. Hän kirjoittaa pöytäkirjat, tiedottaa yhdistyksen asioista Facebookissa, varaa tiloja, järjestää iltamia ja edustaa yhdistystä. Kokoukset pidetään Järjestöjen talossa Espoossa.

”Avaan ovet ennen kokousta ja huolehdin niiden lukitsemisesta kokouksen jälkeen ja laitan hälytyksen takaisin päälle. Kokouksessa juttelemme, juomme kahvit ja suunnittelemme tulevaa toimintaa.”

Henrik on myös Espoon kehitysvammatuen hallituksen jäsen ja vertaisryhmän vetäjä. Hän ryhtyi tehtävään, koska häntä pyydettiin siihen. Sitä varten hän kävi vertaisryhmän vetäjäkoulukseenkin.

Espoon Me Itsen taustatukihenkilö Eveliina Salomaa arvostaa Henrikiä valtavasti. ”Henkka on mahtava tyyppi! Hän on opetellut paljon asioita sihteerin tehtäviä varten. Hän hoitaa itsenäisesti kaiken tiedottamisen, kirjoittaa kokouskutsut ja pöytäkirjaluonnokset.”

Henrik Särkkä ja Eveliina Salomaa tulevat hyvin juttuun. He tutustuivat Espoon Me Itse -yhdistyksessä, jonka tiedottaja ja sihteeri Henrik on, Eveliina toimii taustatukihenkilönä.
Henrik Särkkä ja Eveliina Salomaa tulevat hyvin juttuun. He tutustuivat Espoon Me Itse -yhdistyksessä, jonka tiedottaja ja sihteeri Henrik on, Eveliina toimii taustatukihenkilönä.

Oman osaamisen jatkuva kehittäminen on muutenkin Henrikille tärkeää. Hänellä on esimerkiksi tulityökortti, työturvallisuuskortti ja hygieniapassi, ja tietotekniikan puolelta hän on käynyt ainakin tietosuojakoulutuksen ja blogikurssin. Hän aikoo ryhtyä julkaisemaan omaa blogia, mutta ei aivan vielä.

Henkrik kertoo, että toistaiseksi hän ei voi aloittaa uusia harrastuksia, koska vapaa-aikaakin pitää olla. ”Viikko-ohjelmani on järjestetty niin, että minulle jää myös vapaata. Oleskelen kotona, kuuntelen musiikkia, kokkailen, käyn ostoksilla ja asioilla. Joskus käyn kaverin kanssa elokuvissa.”

Henrik asuu omassa asunnossa, jonne hän muutti ryhmäkodista. Oma koti sijaitsee Lähderannassa Espoossa. Samassa kaupungissa tai Helsingin puolella asuvat läheiset: äiti, sisko, siskontyttö, kummi, eno ja ystävät. ”Mutta mummo on nukkunut pois.”

Vahvuuksia, tarpeita ja unelmia

Henrik on saanut hyvää palautetta työstään ja persoonallisuudestaan. Itse hän näkee vahvuutensa käytännön asioissa. Hän pitää vahvoina puolinaan ruoanlaittotaitoa, kahvin ja teen keittäminenkin sujuvat hyvin.

”Olen hyvä myös tietokoneen käytössä ja siivoamisessa sekä ruokaostoksilla käymisessä.”

Arki sujuu, kun siihen saa tarvitsemaansa tukea.

”Tarvitsen joskus tulkkipalvelua, kuljetuspalveluja ja toisinaan asumisen ohjausta”, Henrik kertoo. Töissä työhönvalmentaja tapaa hänet ja työnantajan edustajan noin kerran kuussa.

Henrik toivoo, että nykyinen työ jatkuisi ja hän voisi edelleenkin asua omassa asunnossa. Jos muut ihmiset haluaisivat parantaa kehitysvammaisten ihmisten elämää, he voisivat palkata heitä oikeisiin töihin ja lisätä ymmärrystään heitä kohtaan.

”Esimerkiksi minun on vaikea hahmottaa suuria kokonaisuuksia, ja tätä kaikki eivät ymmärrä. Siitä tulee harmia ja mielipahaa.”

Unelmiakin Henrikillä on. Toistaiseksi täyttymätön toive on aivan erityinen ystävä. Hän on kirjannut tämän toiveen elämänkarttaansa, ja toiveen perään hän on lisännyt sydämen.

”Minulla on ystäviä, mutta haluan rakkaan ystävän ja rauhallisen elämän. Kyllä minulla on tässä ajatus parisuhteesta ja perheestä.”

Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 1 / 2017.