Sopivan kokoisia tavoitteita
Aikuisten MAHTI-kurssi on polku suuriin pohdintoihin. Kuka minä olen, miten näen elämäni ja mitä minä haluan? Jokainen valitsee omat muutostavoitteensa, mutta onnistumista tärkeämpää on jakaminen.
Ilmassa väreilee keskittyneisyys. Jotkut juttelevat ohjaajan kanssa, jotkut kirjoittavat tarinoitaan puhtaaksi tietokoneella. Nopeimmat jo laminoivat omaa kuvakirjaansa Elämän tärkeistä asioista. Kuvat on otettu kertakäyttökameroilla kesän mittaan, aloitus- ja jatkokurssin väliaikana.
On MAHTI-kurssin jatkojakson toinen kurssipäivä. MAHTI tulee sanoista mahdollisuuksien tie, ja sanat kertovat asian ytimen: tällä tiellä pyritään vahvistamaan tunnetta oman elämän ymmärrettävyydestä, hallittavuudesta ja mielekkyydestä. Ja tie on kivetty ymmärrettäviin osiin pilkotuilla etapeilla.
Maaliskuun viisipäiväisellä aloituskurssilla kurssilaiset aloittivat elämäntarinatyön, jossa kukin kävi läpi oman elämänsä tärkeitä etappeja ohjaajan kanssa keskustellen ja albumikuvia käyttäen. Projektipäällikkö Pia Björkman kertoo, että elämäntarinatyössä näkyy sukupolvieroja.
”Etenkin pitkään laitoksessa asuneelle oma elämänkulku voi olla varsin hämärä asia.”
Tunteita herää ja kaikki tunteet ovat sallittuja. ”Mutta yritämme aina ohjata ihmistä myös löytämään vahvuuksia, voimanlähteitä ja selviytymisen keinoja.”
Pikku hiljaa minäkuvan vahvistuessa alettiin pohtia omia muutostavoitteita. Prosessin avain on oman tahdon hahmottaminen ja sen sanoittaminen niin, että edessä näkyy tekojen reitti. Jos vaikka joku ilmoittaa haluavansa kehittää ’sosiaalisia taitojaan’, ajatus on purettava osiin. Esimerkiksi: Menen puhumaan tuolle ihmiselle siinä tilanteessa ja sanon näin…
Palasteltuja tavoitteita
Hyvä arjen muutostavoite on haastava, mutta mahdollinen. Silti tavoitteen saavuttaminen ei ole itseisarvo. ”Kaikilla sopeutumiskursseilla tärkeintä on vertaistuki, kaikki muu palvelee sitä. Voi olla iso oivallus, että jokainen voi asettaa itselleen tavoitteita ja vaikuttaa omaan elämäänsä”, korostaa Pia Björkman.
Tukiliiton MAHTI on Rayn (nykyinen Stea) rahoittama neljän vuoden projekti, joka järjestää sopeutumisvalmennusta vähän tukea tarvitseville aikuisille vuoden 2015 loppuun saakka. Kurssille pääsemisen edellytys on, että työskentelyyn sitoutuu kurssilaisen omassa arjessa elävä lähi-ihminen – perheenjäsen tai ammattilainen.
Aloitus- ja jatkokurssien väliaikana projektityöntekijä Minni Haveri käy jokaisen kotona ja tukee kurssilaisen ja lähi-ihmisen yhteistä prosessia. Joskus muutostavoitteita täytyy pilkkoa matkan varrella lisää.
Kurssijaksoille lähi-ihmiset eivät tule mukaan, mutta jatkojaksolla jokaisen taskussa on lähi-ihmisen kirjoittama palautekirje siitä, miten työskentely on näkynyt arjessa. Palaute liitetään osaksi omia pohdintoja: Missä onnistuin? Millaista tukea sain ja mitä tarvitsen?
”Harjoite auttaa hahmottamaan omia kykyjä ja antaa mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin”, kiteyttää Pia Björkman.
Aika on asennekysymys
Arjen muutostavoitteen lisäksi kukin nimeää jatkojaksolle toisen pienemmän, kurssikohtaisen tavoitteen. Tällä kertaa Virpi Hyvärinen halusi oppia avaamaan itse tietokoneen ja menemään nettiin. Aino Sarkulan tavoite oli kirjoittaa tietokoneella kirje poikaystävälle ja lisätä kirjeeseen kuvatiedosto. Jani Hirvi toivoi tukea kalenterinhallintaan ja siihen, miten tilataan aika parturiin. Paavo Mertanen tavoite oli saada puhua jonkun kanssa yhdynnästä. Oskari Sievers toivoi muilta vinkkejä unettomuusongelmiin.
Anna Kumpulainen käytti kurssia tilaisuutena kokeilla pelottavia asioita. Aloitusjaksolla hän ajeli Minni Haverin kanssa hissillä – ja parissa tunnissa päihitti sitkeän hissipelkonsa. Jatkojaksolla hän tahtoi kokeilla sytyttimen pyöräyttämistä palamaan, koska kipinöivä näky oli jäänyt joskus vaivaamaan hänen mieltään.
Kaikki saivat toivomansa.
”On hurjaa, miten jotkut aivan pursuavat puhumisen tarvetta aloituskurssille tullessaan. Ehkä arjesta puuttuu ihminen, jolla olisi aikaa jutella ja työstää mieltä askarruttavia asioita”, Minni Haveri miettii.
”Loppujen lopuksi esimerkiksi keskustelu yhdynnästä voi viedä viisitoista minuuttia. Hirveän yksinkertainen asia! Aika on asennekysymys”, Pia Björkman lisää.
Tähtihetkiä ja uusia ystäviä
Lauantai taipuu iltaan. Kirjat ovat lähes valmiit ja huomenna, kurssin viimeisenä päivänä jokainen esittelee omansa muille. Kertoo sen, minkä haluaa kertoa ja loput pitää omanaan.
Vielä ennen päiväkirjahetkeä käsitellään Oskari Sieversin kurssitavoite. Kaikki kantavat kortensa kekoon ja Oskari kirjaa ylös hyvän yöunen vinkkejä: Avaa ikkuna. Lue kirjaa. Kuuntele radiota. Vältä televisiota, kännykkää ja kahvia illalla. Kokeile saunaa. Tai sooloseksiä. Kirjoita huolet lapulle, pois mielestä.
Sitten jokainen kirjaa omat mietteensä päivästä ja sen tähtihetkestä. Virpi Hyvärisen mielestä päivän paras juttu oli omakuvan ottaminen. Laukaisinta painoi Pia Björkman, mutta jokainen suunnitteli kuvansa itse. ”Omakuvani nimi on Kyvykäs nainen”, Virpi kertoo.
Hänen mielestään parasta koko kurssilla on ollut se, että on saanut puhua itsestään ja elämästään, lapsuudestakin. ”Tuntui hyvältä kuulla, että muitakin on kiusattu.”
Toinen huippujuttu on ollut löytää uusia ystäviä. ”Viime yönä Ainon kanssa juttelimme aamukahteen.”
Nyt ilta on vasta nuori. Kello kahdeksan merkiksi Paavon kännykkä hälyttää: Muista pestä kana-astiat ja laittaa heinää yöksi. Mutta tänään Paavolla on vapaailta.
* Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 5 / 2013.
Kuvakirjoja sanoina
RATSASTUSKAVERINI MEAN KANSSA nauramme paljon. Olen ratsastanut 7-vuotiaasta asti eli 21 vuotta. Kerran tulin kuperkeikkaa ponin selästä alas, kun hyppäsimme esteitä. Kypärä putosi ja silmä meni mustaksi, mutta hyppäsin heti uudestaan ja opettaja sanoi minua rohkeaksi.
Tässä on entinen kämppäkaverini Niittyvillasta. Ystävät ovat tärkeitä. Joskus minua on kiusattu, ja siitä oppii paljon. Jos tallille tulee uusi ihminen, jolle muut nauravat selän takana, minä menen juttelemaan.
Omassa huoneessani näkyy minulle tärkeitä asioita: rohkeat marsuni, hymytyttöpatsas, kahvinkeitin, cd-levyt, hevosverhot ja kirjahylly. Tykkään lukea lehtiä ja kirjoittaa kirjeitä. Tuntuu hyvältä olla vastuussa eläinten hoidosta. Joskus haluaisin saada oman lapsen.
Poikaystäväni asuu Riihikoskella. Toivoisin, että tapaisimme useammin. Muutostavoitteeni oli oppia käyttämään Matkahuollon aikatauluja netissä. Niittyvillassa ei saa käyttää itsenäisesti tietokonetta, mutta MAHTI-projektin lainakoneella pääsin harjoittelemaan.
Aino Sarkula, Forssa
TÄMÄ NOJATUOLI ON kuin nalle. Sillä on silmät, korvat ja syli. Sain tuolin biologiselta äidiltäni ja se tuo mieleeni äidin.
Minun muutostavoitteeni oli haastatella Paulaa, joka asuu itsenäisesti. Haaveeni on asua tavallisessa kerrostalossa, jossa ei vahdita koko ajan. Kyselin turvallisuudesta ja tuen tarpeesta. Purimme haastattelun lähi-ihmiseni kanssa. Ei se muuttanut mitään. Haluaisin oikean kodin, eikä asuntola ole koti.
Haluaisin autokouluun ja olen saanut täällä puhua siitä. Lääkäri on sanonut, että en voi. Pitäisi vain harjoitella lisää, oppisin kyllä.
Anna Kumpulainen, Kuopio
MERIMAISEMA ON PERHEENI mökiltä Nauvosta, kaunis suvi-ilta parhaimmillaan. Voi tehdä juhannustaikoja, vaikka minä en kyllä tehnyt. Rauhoituin vain tiukan työurakan jälkeen. Olen töissä firmassa, joka tekee ilmastointilaitteita. Aloitin avotyöntekijänä, mutta se muuttui tuetuksi työksi ja työsuhde vakinaistettiin. Teen töitä osa-aikaisesti kolmena päivänä viikossa ja saan palkan lisäksi eläkkeen. Aiemmin tein täyttä viikkoa ja eläke oli lepäämässä, mutta kun firmassa tuli lomautuksia, tämä sopi minulle.
Olen yrittänyt kertoa kavereille, että työsuhde on hyvä juttu ja firma voi saada kunnalta palkkatukea. Olen kuullut, että jotkut firmat käyttävät avotyöntekijöitä väärin. Itse haluaisin lisää tietoa palkan ja eläkkeen yhdistämisestä.
Muutostavoitteeni oli tietokoneen käytön opettelu. Äiti oli lähi-ihmiseni ja hän joutui lopulta kysymään minulta neuvoa. Oli hienoa, kun MAHTI lainasi koneen kaikille halukkaille kahdeksi viikoksi. Nyt harkitsen oman hankkimista.
Olen saanut varmuutta tarttua uusiin asioihin. Kävin myös Tampereella MAHTI-projektin tyyli- ja esiintymiskurssilla. Sain mahtavaa palautetta, siksi otin yhden kuvan Tulppaanitalostakin.
Asun yksin ja hoidan itse ruuat ja pyykit. Kerran viikossa kotiapu käy vähän siivoamassa. Harrastan partiota ja tukiyhdistystoimintaa. Ehkä liityn myös Me Itse -jaostoon ja kerron ihmisille näistä työasioista.
Jani Hirvi, Kaarina
MINUN KUVISSANI ON navetta, pihatie ja Herra Kukko. Asun maatalossa ja hoidan kaikki eläimet. Talvella navetassa asuvat kukot ja kanat sekä lampaat Aada, Emilia ja Jippu, ja kissat Onni ja Viivi. Muut asukkaat käyvät päivätoiminnassa, mutta minä hoidan mieluummin kotihommia. Menen navettaan aamuviideltä. Päivällä otan ettonet ja sitten taas jatkan. Viimeisen navettakierroksen teen iltakahdeksalta.
Joskus otan kahvia termariin ja menen metsään. Minulla on hyvä suuntavaisto. Kerään sienet ja marjat, ja joskus myyn niitä. Ostan rahalla linnunpönttöjen rakennustarvikkeita. Joskus myyn pöntötkin.
Arjen muutostavoitteeni oli pyykinpesun opetteleminen. Me sitten pesimme ja silitimme minun lähi-ihmiseni kanssa. Nyt osaan. Haluaisin oppia lisää myös seksuaalioikeuksista. Minulla on Polvijärvellä tyttökaveri ja pieni punainen mökki.
Paavo Mertanen, Tuupovaara
MINULLA ON KUVA risteilyltä ja kotoa. Olen saanut oman asunnon, mutta muutto ei tapahdu ihan hetkessä. Itsenäistyminen on rankka juttu. Minulla on tämä Asperger ja siksi ajatuksistani tulee helposti sekamelskaa. Tällä kurssilla on saanut harjoitella jäsentämistä ja se on hyvä juttu.
Muutostavoitteeni koski budjettiasioita. Täytin lähi-ihmiseni kanssa kuukauden menot valmiiseen budjettilomakkeeseen, joka löytyy netistä. Siinä riittää harjoittelemista vieläkin.
Jännitti ihan helvetisti tulla tänne. Olen minä täälläkin tuntenut paniikkia ja ahdistusta, mutta olen myös oppinut paljon. Porukka on tosi mukava ja huumorintajuinen. Eivät ole täyshulluja ollenkaan.
Oskari Sievers, Valkeakoski
KUVASIN ITSENI LAULAMASSA karaokemikkiin. Se on rakkain harrastukseni. Olen saanut täällä itsevarmuutta, jonka tunnen myös laulaessani. Tässä kuvassa ovat siskoni lapset. On ihanaa olla tyttöjen täti. Kolmannessa kuvassa olen ystävän kanssa Himoksella.
Minun muutostavoitteeni oli oppia ruuanlaittoa. Laitoimme asuntolan seinälle kuvan minusta iso vispilä kädessä ja tehtävälistan: 1. Etsin ohjaajan kanssa helppoja reseptejä. 2. Suunnittelen kauppalistan. 3. Teen kerran viikossa itse ruokaa illalla.
Lähi-ihmiseni sairausloma hidasti alkua, mutta otimme kunnon loppukirin. Bravuurini on aina ollut makaroonilaatikko, mutta nyt opin ihan uusia juttuja. Viimeksi tein vispipuuroa luumusta. Tuli tosi hyvää!
Virpi Hyvärinen, Jämsä