Yksin asuvat kehitysvammaiset ihmiset tuntevat turvattomuutta koronakriisissä

Tuettu asuminen on unohdettu, kun koronatilanteessa ohjeistetaan ja tuetaan ensisijaisesti ryhmämuotoisten asumisyksiköiden toimintaa. Omassa kodissaan asuvien tukiasukkaiden yksinäisyys, turvattomuuden tunne ja huolet ovat lisääntyneet. Osa asukkaista ei tapaa läheisiään tai ystäviään lainkaan ja ikävöi heitä sekä ohjaajia. Näin kokevat tukiasumisen ohjaajat Kehitysvammaliiton tekemän selvityksen mukaan.

Sosiaalinen eristys ja rutiinien puuttuminen haastavat mielenterveyttä. Kotikäyntejä on minimoitu, lyhennetty ja niiden sisältöjä muokattu vain välttämättömiin asioihin, jotka tehdään turvaetäisyydestä ja hygieniasta huolehtien. Työ- ja harrastustoiminta sekä vapaa-ajan toiminta ovat loppuneet, eivätkä ihmiset pääse kauppaan tai kavereiden luo. Tunnetaitoihin ja sanalliseen ilmaisuun liittyvät vaikeudet vaikeuttavat tuen saamista. Vaikutukset näkyvät mielialassa ja käyttäytymisessä, ja uhkaavat yksin asuvien henkilöiden toimintakykyä.

Suuri huolenaihe on se, että osa omassa kodissa asuvista tukiasukkaista ei noudata annettuja ohjeita ja suosituksia, vaan liikkuu ja tapaa ihmisiä tavalliseen tapaan, huolimatta ohjeistusten yhteisestä läpikäymisestä.

Järjestöihin yhteydessä olleiden tukiasukkaiden huolena on ruokahuollon järjestyminen ja se, että lääkärille meno pelottaa tartuntariskin vuoksi. Monet kehitysvammaiset ihmiset ovat toisilta saatavan tiedon varassa, vailla luku- ja kirjoitustaitoa. Asioiden kertominen heille realistisesti ja ymmärrettävästi sekä samalla lohduttaminen on haastavaa. Kuvitetun, selkokielisen ja printtimuotoisen tiedon tarve on suuri.

Kehitysvammaisten henkilöiden kysymykset digipalveluista ovat lisääntyneet, koska suuri osa nuorten ja aikuisten tuesta ja palveluista on siirtynyt nettiin ja someen. Myös ihmissuhteet ovat entistä enemmän digipalveluiden varassa.

Sekä vammaislapsiperheiden että kehitysvammaisten ihmisten tietotekniset valmiudet vaihtelevat eikä kaikilla ole tarvittavia laitteita. Kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset tulevat tarvitsemaan entistä enemmän tukea digipalveluiden käyttöön ja vuorovaikutukseen digipalveluiden avulla.

Karanteeni uhkaa itsemääräämisoikeutta

Ryhmämuotoisissa asumisyksiköissä on etukäteissuunnittelussa huomattu haasteita varsinkin mahdollisissa koronatartunnasta johtuvissa eristystarpeissa. Karanteeniin määrääminen vaikuttaa koko yksikön toimintaan rajoittavasti. Miten ymmärtämätön asiakas pidetään eristyksessä epäilyvaiheessa? Miten käytännössä eristys kyetään toteuttamaan inhimillisesti? Suojavarusteissa toteutettu rajoittaminen, esimerkiksi kiinnipitäminen mietityttää myös.

Palveluntuottajat kaipaavat varmistusta siitä, mikä on heidän vastuunsa asumisyksiköstä poistumisessa, jos asiakas ei ole suostuvainen yhteistyöhön, ei ole karanteenissa tai eristyksessä eikä häneen kohdistu kehitysvammalain mukaisia rajoitustoimenpiteitä. Esimerkiksi kotilomia edelleen kategorisesti joissakin yksiköissä kielletään kaikilta, samoin kuin avustajan tai terapeutin tulo yksikköön tai edes hakemaan asiakasta sen ovelta.

Palveluntuottajat kaipaavat varmistusta siitä, mikä on heidän vastuunsa asumisyksiköstä poistumisessa, jos asiakas ei ole suostuvainen yhteistyöhön, ei ole altistuneena tai sairastuneena karanteenissa tai eristyksessä, eikä häneen kohdistu kehitysvammalain mukaisia rajoitustoimenpiteitä. Kehitysvammalain säännösten perusteella rajoitustoimia ei kuitenkaan saa käyttää tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Esimerkiksi kotilomia edelleen kategorisesti joissakin yksiköissä kielletään kaikilta, samoin kuin avustajan tai terapeutin tulo yksikköön tai edes hakemaan asiakasta sen ovelta, vaikka tällaisille rajoituksille ei ole lakiperustetta.

Liikkumisen vapautta on lisäksi rajoitettu muillakin tavoilla, jotka eivät aina perustu lakiin. Palveluntuottajat kertovat, että itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan muiden asukkaiden turvallisuuden takaamiseksi. Joissain tapauksissa asiakkaan voimakas reagointi kotiloman tai vanhempien tapaamisen peruuntumiseen on johtanut rajoitustoimenpiteiden käyttöön. Huoli tartunnoista on lisännyt painetta myös liikkumisen valvontaan. Itsenäisesti kaupungilla liikkuva asiakas ei ole päässyt suunnitellusti asumisyksikköön laitoskuntoutuksesta. Kuntouttava arki on lopetettu koronaviruksen leviämisen estämiseksi sekä mahdollisten altistusten välttämiseksi.

Yli 10-vuotiaan tai aikuisen hoitaminen kotona

Hallitus on esittänyt väliaikaista tukea vanhemmille, jotka ovat epidemian vuoksi jääneet palkatta pois töistä hoitamaan lastaan, joka olisi oikeutettu osallistumaan varhaiskasvatukseen tai perusopetuksen lähiopetukseen. Tuki koskisi siten myös yli 10-vuotiaiden erityisen tuen tai pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaiden vanhempia. Sen sijaan epäselvää on, onko perusopetusiän ylittänyttä tai aikuista kehitysvammaista läheistään esimerkiksi työ- tai päivätoiminnan tai toisen asteen opintojen lähiopetuksen ollessa tauolla hoitavalla vanhemmalla mahdollisuus saada korvausta omasta työstä pois jäämisen ajalle. Ainakaan hallituksen esityksen perusteella tätä mahdollisuutta ei olisi tulossa heille.

Moni ei normaalia sitovamman hoitotilanteen perusteella saa kuntien tiukkojen linjausten johdosta myöskään omaishoidon tukea tai korotusta siihen. Yhtä lailla väliinputoajiksi ovat jäämässä vanhemmat, jotka ovat jääneet palkattomalle vapaalle hoitamaan kotona yli 10-vuotiasta lasta tai nuorta, joka tarvitsee välttämättä aikuisen huolenpitoa, mutta jolla ei ole erityisen tuen tai pidennetyn oppivelvollisuuden päätöstä. Yhä useampi kehitysvammainen ja vastaavaa tukea tarvitseva lapsi tai nuori saa nykyään ”vain” tehostettua tukea, eikä vanhempi hallituksen esityksen mukaan tällöin olisi oikeutettu korvaukseen, vaikka joutuisikin jäämään palkatta pois töistä hoitamaan lastaan.

Esitetyn väliaikaisen tuen ulottaminen kaikkien vammaisten lasten (myös aikuisten lasten, jotka välttämättä tarvitsevat huolenpitoa) vanhempiin helpottaisi perheiden kuormittunutta tilannetta ja auttaisi toimeentulossa vaikeassa tilanteessa.

Opiskelijoista apu työvoimapulaan?

Henkilökuntavajetta on havaittavissa kehitysvammaisten ihmisten palveluissa. Palveluntuottajat odottavat valtakunnallista linjausta poikkeustilanteessa sote-alan opiskelijoiden käytöstä tilapäisenä työvoimana, vaikka opinnoista ei olisi vaaditut 2/3 vielä suoritettu.

Suojavarusteista on edelleen pulaa ja niitä on saatavilla vaihtelevasti.

Huoli hoidonrajauksista kuormittaa

Hoidonrajaukset aiheuttavat jatkuvasti huolta vammaisissa henkilöissä ja heidän läheisissään koronakriisissä. Kehitysvamma-alan järjestöihin tulee yhteydenottoja muun muassa vammaisten ihmisten pääsystä tehohoitoon ja hoitosuunnitelmiin kirjatuista hoidonrajauksista.

Hoidonrajausten suunnittelu ja tekeminen tällaisessa poikkeustilanteessa ennakolta esimerkiksi tietyissä asumisyksiköissä asuville on omiaan aiheuttamaan lisää huolta ja pelkoa.

Järjestöt ovat tyytyväisiä, että eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on tarttunut kysymykseen hoidonrajauksista ja lähtee selvittämään tilannetta kantelun perusteella.

Kehitysvamma-alan järjestöt kokoavat ja välittävät valtioneuvostolle viikoittain tietoa kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä tilanteesta koronapandemian poikkeusoloissa. Tukiliitto on mukana yhteistyössä.

Lue aiemmat koosteet:
Henkilökunnan riittävyys huolettaa asumisyksiköissä (9.4.2020)
Korona koettelee yksin asuvia kehitysvammaisia ja erityislasten perheitä (3.4.2020)

 

Kuvituskuva muokattu Papunetin kuvapankista (Arasaac ja Sclera).