Tukiliitto vaatii: Uuden vammaislain rahoitus ja toteutuksen yhdenvertaisuus on turvattava

13.02.2018

Ministeri Annika Saarikko kuuli vammaisjärjestöjä uudesta vammaislaista. Tukiliiton Sirkka Sivula korosti puheenvuorossaan, että uuden lain rahoitus on turvattava. Lisäksi on huolehdittava siitä, että laki toteuttaa yhdenvertaisesti eri tavoin vammaisten henkilöiden oikeuksia.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko kutsui vammaisjärjestöjen edustajat Säätytalolle pyöreän pöydän ääreen tiistaina 13. helmikuuta. Tukiliiton johtava lakimies Sirkka Sivula piti tilaisuudessa puheenvuoron, jossa hän vaati uuden vammaislain toteuttamista niin, että eri vammaryhmien välinen yhdenvertaisuus toteutuu.

Tukiliiton tärkeimpiä vaatimuksia on lainvalmistelun tässä vaiheessa neljä.

1. Säästötavoitteesta luovuttava

YK:n vammaissopimuksen lähtökohtana on kaikkien eri tavalla vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus yhteiskunnassa, myös suhteessa toisiinsa. Esitetty 60 miljoonan euron säästötavoite vaarantaa sopimuksen ydintavoitteen toteutumisen.

Säästöt vaarantavat myös vammaisten henkilöiden tarvitsemat perustuslain turvaamat välttämättömät palvelut. Siksi tarvitaan aluksi poliittinen päätös, jolla kumotaan vammaispalveluihin kohdistuvat säästövaatimukset. Vasta sen jälkeen on mahdollista kirjoittaa laki, joka vastaa yhdenvertaisesti eri tavoin vammaisten ihmisten välttämättömiin avun ja tuen tarpeisiin.

2. Oikeus positiiviseen erityiskohteluun

Perustuslaki turvaa jokaiselle välttämättömän hoidon ja huolenpidon. Vammaiset henkilöt ovat yleensä läpi koko elämän riippuvaisia palveluista. Siksi tarvitaan laki, joka turvaa yksilön tarpeista lähtevät palvelut joustavasti elämän eri vaiheissa ja tilanteissa.

Kun palvelun tarve on pysyvää tai hyvin pitkäaikaista, on erityisesti huolehdittava siitä, että myös perusoikeutena turvatut itsemääräämisoikeus ja osallisuus yhteisteiskuntaan toteutuvat. Näihin tarpeisiin on mahdollista vastata vain erityislailla ja sen pohjalta rakennetuilla erityispalveluilla. Sosiaalihuoltolain mukaisilla ja muilla yleispalveluilla on sen sijaan mahdollista vastata ikääntyvän väestön hoidon ja huolenpidon tarpeisiin.

Siksi tarvitsemme lakiin selkeän soveltamisalarajauksen, jolloin palvelut voidaan kohdistaa niihin henkilöihin, joille ne on tarkoitettu.

3. Subjektiivinen oikeus palveluihin

Vammaisilla henkilöillä tulee olla yhtä vahva subjektiivinen oikeus kaikkiin erityislain turvaamiin palveluihin vamman laadusta tai vaikeusasteesta riippumatta.

Uuden lain perusidea on, että yksilöllisen avun ja tuen tarpeen arvioinnin jälkeen lähdetään yhteistyössä rakentamaan henkilölle sopivaa palvelukokonaisuutta, eri palveluita joustavasti yhdistellen. Jotta perusidea voi toteutua, lain perusteella järjestettäviin eri palveluihin tulee olla yhtä vahva subjektiivinen oikeus ja niiden tulee olla maksuttomia.

Kun tavoitteena on yhdistää kaksi hyvin erilaista ja erilaisesta palvelukulttuurista lähtevää lakia, on yhteensovittaminen tehtävä huolella. On varmistettava, että jatkossa myös henkilöt, jotka tarvitsevat sellaista apua ja tukea, jonka tarve ei ole jatkuvaa ja runsasta tai ennakolta määrällisesti arvioitavissa, voivat saada heille yhtä välttämättömän, vaikka vähäisemmänkin avun ja tuen.

Siksi palveluiden saamisen edellytyksenä ei voi olla se, että

  • henkilö on vaikeavammainen tai vaikeimmin vammainen, tai
  • henkilö tarvitsee apua ja tukea ympäri vuorokauden, jatkuvaluonteisesti tai erityisen runsaasti.

Aiemmin vammaispalvelulaissa ja asetuksessa käytetyt rajaukset jättävät suuren osan kehitysvammaisista henkilöistä ja muista sellaisista henkilöistä, joilla on kognitiivisia ongelmia, palveluiden ulkopuolelle.

4. Palveluiden kokonaisuus hyvä

Tukiliitto kannattaa lämpimästi palveluita, joita lausunnolla olleeseen lakiluonnokseen on kirjoitettu.

Valmennus ja tuki on erittäin tärkeä vammaisten henkilöiden omia voimavaroja tukeva palvelu, jonka kokonaisuus tulee säilyttää esitetyn kaltaisena.

Henkilökohtaisen apuun esitetyt muutokset ovat pääosin kannatettavia. Eri järjestämistavoilla tulee turvata, että kaikki apua tarvitsevat voivat saada heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa vastaavaa apua. Siksi erillistä voimavararajausta ei tarvita.

Asumispalveluita koskeva pykälä tulee kirjoittaa siten, että se turvaa riittävät ja sopivat palvelut myös niille, jotka tarvitsevat vähemmän, mutta välttämättä apua. Pykälässä tulee korostaa oikeutta saada palvelut itse valitsemaansa kotiin.

Myös erittäin paljon apua, tukea, hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien lasten asuminen oman perheensä kanssa tulee turvata. Silloinkin, kun lapsen ei ole mahdollista asua läheistensä luona, palvelut tulee järjestää normaalisti vammaispalveluna ottaen huomioon lapsen etu. Vain silloin, kun lapsen sijoittamiselle oman kodin ulkopuolelle on lastensuojelulain mukainen peruste, tulee soveltaa lastensuojelulakia.

Lyhytaikainen huolenpito on ehdottoman tärkeä palvelu, joka mahdollistaa vammaisen henkilön avun saamisen silloin, kun hänen huolenpidostaan pääosin vastaavat henkilöt eivät voi hänestä huolehtia. Palvelu tukee samalla vammaisen henkilön itsenäistymistä ja hänestä huolehtivien läheisten jaksamista.

Liikkumista tukevat palvelut on hyvä kokonaisuus, joka mahdollistaa palvelun entistä joustavamman järjestämisen. Esitetyt uudistukset ovat kannatettavia.