Tukiliitto nosti esiin liikkumisen kognitiiviset haasteet ja korosti apuvälineiden merkitystä Valas-kuulemisessa

Vammaispalvelulain uudistamisesta järjestettiin 19.4.2021 kolmas avoin kuulemistilaisuus. Tilaisuudessa tarkasteltiin liikkumisen tuen ja taloudellisen tuen säännöksiä edellisellä hallituskaudella rauenneen hallituksen esityksen (HE 159/2018 vp) pohjalta. Kehitysvammaisten Tukiliitto piti tilaisuudessa puheenvuoron kummastakin kokonaisuudesta. Lakimies Saara Kokko kommentoi liikkumisen tuen säännöksiä ja Tukiliiton Malike-toiminnan esimies Susanna Tero puhui taloudellisesta tuesta erityisesti apuvälineiden näkökulmasta.

Liikkumisen tukeen tarvitaan joustoa ja kognitiivisten haasteiden huomioimista

Tukiliitto totesi kuulemisessa, että liikkumisen tuen täytyy kattaa myös kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien, esimerkiksi autismikirjon ihmisten tuentarpeet. Kohtuuttomat vaikeudet julkisen liikenteen käyttämisessä voivat liittyä pelkästään henkilön kognitiivisiin haasteisiin, kuten hahmotusvaikeuksiin ja käyttäytymisen ja ymmärtämisen haasteisiin sekä aistiyliherkkyyksiin. Tällaiset tuentarpeet saattavat edellyttää matkalle myös saattajaa. Tukiliitto toivoi saattajapalvelun osalta lain perusteluihin täydennystä.

Tukiliitto nosti puheenvuorossaan esiin kunnissa esiintyvän virheellisen tulkinnan, jonka mukaan oikeutta kuljetuspalveluun ei synny, jos vammainen henkilö pystyy toisen ihmisen avustamana käyttämään julkista liikennettä. Sen arvioimisen, onko vammaisella henkilöllä mahdollisuus ilman kohtuuttomia vaikeuksia käyttää julkista liikennettä, tulee kuitenkin myös uudessa vammaispalvelulaissa perustua henkilön itsensä mahdollisuuksiin käyttää joukkoliikennettä.

Liikkumisen tuen säännökset eivät Tukiliiton näkemyksen mukaan saa mahdollistaa sitä, että kuljetuspalveluiden saamiselle asetettaisiin jonkinlaista voimavaraedellytystä. Esimerkiksi sen seikan, että henkilö ei selviydy itsenäisesti ilman toisen ihmisen apua matkan määränpäässä, ei tule olla kuljetuspalvelun myöntämisen esteenä. Tämä pitäisi mainita myös lain perusteluissa.

Tukiliitto totesi, että kuljetuspalvelun valinnan tulee vastata henkilön yksilöllistä tarvetta ja olla hänelle tosiasiassa riittävä ja sopiva. Henkilön tulisi tarvittaessa saada esimerkiksi vakiotaksioikeus.

Kuljetuspalvelujen alueellisessa ulottuvuudessa tulisi Tukiliiton näkemyksen mukaan huomioida myös henkilön tärkeät sosiaaliset suhteet ja niiden ylläpitäminen: esimerkiksi kotilomille tulisi saada kuljetuksia myös kauemmaksi kuin naapurikuntiin.

Tukiliitto kannatti liikkumisen tuen säännösten joustavuutta ja katsoi, että kuljetuspalvelut tulisi aina voida jaksottaa vuosittain. Säännösten perusteluihin Tukiliitto toivoi vielä kauttaaltaan täydennystä.

Voit lukea koko puheenvuoron tästä: https://www.tukiliitto.fi/uploads/2021/04/90219207-puheenvuoro-valas-kuulemiseen-19.4.2021_liikkumisen-tuki.pdf

Taloudellinen tuki apuvälineen hankintaan edistää yhdenvertaisuutta

Uuteen vammaispalvelulakiin kaavailtua taloudellista tukea (18 §) voitaisiin myöntää vammaisen henkilön päivittäisten toimien mahdollistamiseksi, helpottamiseksi ja tukemiseksi. Vammaiselle henkilölle voitaisiin korvata kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat muiden kuin terveydenhuollon lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvien päivittäisissä toimissa, liikkumisessa, viestinnässä tai vapaa-ajan toiminnoissa tarvittavien välineiden sekä muiden teknisten ratkaisujen hankkimisesta. Lisäksi korvattaisiin ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat erityisvaatetuksen ja -ravinnon hankkimisesta.

Tukiliitto keskittyi puheenvuorossaan nimenomaan liikkumisen apuvälineisiin. Apuvälineet edistävät vammaisten lasten ja aikuisten yhdenvertaisuutta ja ovat usein osallistumisen edellytys. Ne ovat keskeisessä asemassa myös osallisuuden ja toimijuuden edistämisessä. Tällä hetkellä esimerkiksi vaikeasti vammaisilla lapsilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia arjen osallistumiseen vammattomiin ikätovereihin verrattuna. Jos lapsi ei saa käyttöönsä toiminnallisen osallistumisen vaatimaa apuvälinettä, hänen kokemusmaailmansa jää kapeaksi ja hän saattaa syrjäytyä kaikesta vapaa-ajan toiminnasta, myös perheen yhteisestä tekemisestä. Tukiliitto totesi, että vapaa-ajan välineiden myöntämisen perusteita tulisikin arvioida laajemmin koko perheen hyvinvoinnin näkökulmasta, jotta perhe voi harrastaa ja toimia yhdessä.

Apuvälieitä on olemassa, mutta ongelmana on, että välineistä ei tiedetä, tai tarpeen mukaisia välineitä ei saada käyttöön. Uuden vammaispalvelulain tulisikin mahdollistaa tarpeenmukaisten apuvälineiden joustava myöntäminen.

Tukiliitto pohti puheenvuorossaan myös vaihtoehtoisia mahdollisuuksia kuljetuspalvelun rinnalle ja kysyi, tulisiko esimerkiksi aikuisten polkupyörät saada osana liikkumisen tukea, joka mahdollistaisi sekä asiointia että vapaa-ajan toimintaa.

Tulevaisuuden apuvälinepalvelut eivät saa kuormittaa vammaisia henkilöitä perheineen, vaan niiden tulisi tukea ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Voit lukea puheenvuoron kokonaisuudessaan tästä: https://www.tukiliitto.fi/uploads/2021/04/e58708fc-puheenvuoro-valas-kuulemiseen-19.4.2021_taloudellinen-tuki.pdf

Kuka vain voi kommentoida säännöksiä kirjallisesti

Puheenvuorojen sisältö toimitetaan vielä kirjallisesti uudistusta valmistelevalle sosiaali- ja terveysministeriölle Webropol-kyselyn kautta 26.4.2021 mennessä.

Kommentteja voi antaa kuka tahansa, ja linkki kyselyyn löytyy tältä sivulta: https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/ajankohtaista/vammaispalvelulainsaadannon-uudistus.