Koronan jälkeiseen aikaan panostettava

Sosiaalinen eristys ja rutiinien puuttuminen haastavat erityisesti yksin asuvien kehitysvammaisten henkilöiden mielenterveyttä korona-aikana. Myös vammaisperheiden jaksaminen huolestuttaa edelleen, kun sosiaalinen eristäytyminen jatkuu ja moni tukitoimi on supistettu tai poistunut.

Erityislasten vanhempia pelottaa poikkeusoloissa vietettävä kesä. Kesälomaleirien perumiset ja kesän lomitusten supistuminen kuormittavat jo ennestään poikkeusoloissa väsyneitä vanhempia. Uupumus on suurinta yksinhuoltajaperheissä, joissa on erityistä tukea tarvitseva lapsi.

Omaisilta saatujen yhteydenottojen mukaan asumisessa tulisi panostaa erityisesti mielekkään toiminnan tarjoamiseen sekä ulkoilun ja liikunnan mahdollistamiseen. Näiden avulla voidaan vähentää haastavaa käyttäytymistä ja ahdistusta. Joissain tapauksissa vanhemmat ovat päätyneet ottamaan aikuiset lapsensa kotiin tilanteissa, joissa kaikki ryhmätoiminta on lopetettu ja asumisyksiköissä ei järjestetä aktiviteetteja.

Keskustelu rajoitusten mahdollisesta purkamisesta lisää ihmisten turvattomuuden tunnetta ja epävarmuutta tulevasta.

Toimeentulo tiukilla

Kehitysvammaisten ihmisten vähävaraisuus näyttäytyy poikkeusoloissa uudella tavalla. Kun päiväaikaiset toiminnot ovat sulkeneet ovensa, myös kehitysvammaisia henkilöitä on hakeutunut ruoka- ja leipäjonoihin. Tätä selittää se, että useissa päiväaikaisissa palveluissa on ruokailumahdollisuus ja monilla yksin asuvilla ruuan valmistaminen tai sen nauttiminen vaatisi tukea, jota nyt ei ole saatavilla.

Omaishoidon tukipalkkion määrän nostamisessa on kuntien välillä vaihtelevia käytäntöjä. Jotkut kunnat ovat korottaneet tukea hoidon sitovuuden lisäännyttyä tai poistaneet tukeen kodin ulkopuolisten palveluiden johdosta tehtyjä vähennyksiä. Omaishoitajan on kuitenkin itse oltava aktiivinen ja vaadittava korotusta.

Joissakin kunnissa sosiaalityöntekijä ottaa yhteyttä ja tarkistaa, miten kotona menee. Moni vanhempi kokee, että kunnissa ei löydy ymmärrystä hankalaan tilanteeseen ja toivoo joustavampia ratkaisuja arkeen.

Erityisopetuksen haasteet

Osa vanhemmista pitää lapsiaan kotona tartuntariskin minimoimiseksi, vaikka lapsella on erityisen tuen päätös ja oikeus lähiopetukseen. Osa vanhemmista ei saa minkäänlaista tukea kotiin ja jaksaminen on koetuksella. Etätyön yhdistäminen lapsen koulunkäynnin tukemiseen on osoittautunut monille mahdottomaksi.

Kuntien tulee turvata poikkeustilanteessakin kaikkien oppilaiden oikeus oppimiseen. Opetus ja opetukseen myönnetty tuki eivät voi jäädä vanhemman toteutettavaksi.

Ongelmia on myös toisen asteen erityisopetuksessa. Moni oppilas tarvitsisi enemmän tukea kuin koulu on pystynyt järjestämään. Erityisesti opintonsa päättävien on ollut vaikea saada toteutettua tutkintoon liittyvät näytöt.

Terveydenhuollon ja kuntoutuksen huolet

Osa kuntoutuksen saajista kuuluu riskiryhmiin, minkä vuoksi palvelua ei ole poikkeusoloissa yleensä toteutettu lähipalveluna. Osalle asiakkaista fysioterapiaa toteutetaan asiakkaan ja terapeutin suostumukseen perustuen. Kaikkia terapioita ei voi toteuttaa etänä, esimerkiksi puheterapia, fysioterapia ja kommunikoinnin ohjaus vaativat usein lähikontaktin. Terapian loppuminen aiheuttaa huolta opittujen taitojen taantumisesta ja pahimmillaan toimintakyvyn heikkenemistä.

Henkilökohtaisen avun toteuttamisen haasteet

Asumisyksiköissä asuvien henkilökohtaisen avun käynnit on pitkälti peruttu, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut, että asiakkaalle myönnetyn avustajan tulee päästä asiakkaan luo yksikköön tai hakemaan häntä sieltä. Omassa kodissa asuvien henkilöiden kohdalla avustajan tapaamiset sen sijaan jatkuvat. On käynyt jopa niin, että tuetun asumisen kotikäynnit on lainvastaisesti lakkautettu ja avustaja on ainoa, joka käy asukkaan kotona.

Työntekijöiden kuormitus kasvanut

Henkilöstöresurssien riittävyys suhteessa asiakkaiden palveluiden tarpeiden lisääntymiseen on iso haaste pandemian kaltaisessa tilanteessa. Kun ryhmä-, päivä- ja työtoiminnat ovat suljettuina, asiakkaiden tuen tarve on huomattavasti muuttunut ja lisääntynyt.

Henkilökunnalla on henkisiä paineita, kun he työskentelevät epävarmassa ja vaativassa tilanteessa. Suojavarusteiden saatavuus ja riittävyys aiheuttavat epävarmuutta ja huolta.

*

Monien edellä lueteltujen ongelmien taustalla on kuntien vaikeus tai välillä myös haluttomuus löytää korvaavia toimintatapoja tauolla olevien ryhmämuotoisten palvelujen tilalle. Vaikka kontakteja vältetään, oikeus palveluun ei ole poistunut.

*

Kehitysvamma-alan järjestöt kokoavat ja välittävät valtioneuvostolle viikoittain tietoa kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä tilanteesta koronapandemian poikkeusoloissa. Tukiliitto on mukana yhteistyössä.

Lue aiemmat koosteet:

Yksin asuvat kehitysvammaiset ihmiset tuntevat turvattomuutta koronakriisissä (17.4.2020)

Henkilökunnan riittävyys huolettaa asumisyksiköissä (9.4.2020)

Korona koettelee yksin asuvia kehitysvammaisia ja erityislasten perheitä (3.4.2020)

 

Kuvituskuva muokattu Papunetin kuvapankista (Arasaac).